Quantcast
Channel: hutimeni
Viewing all 301 articles
Browse latest View live

Poikien päivä

$
0
0
Tänään me ollaan vietetty poikien päivää. Tai no oikeastaan ollaan vietetty ihan tavallista kotilauantaita, mutta maustettiin sitä hieman antamalla pojille päätäntävaltaa tiettyihin asioihin. Pojat ovat saaneet katsoa telkkarista lempiohjelmiaan ja he saivat päättää päivän ruoan. Syötiin ranskalaisia, nakkeja ja lihapullia. Mä olisin uskonut, että ruoaksi olisi pyttipannua ja nuudeleita, sillä näitä kahta pojat yleensä toivovat, jos kyselen heiltä ideoita viikon ruokalistaan. Nuudelit ja pyttipannu kuuluu meillä sellaisiin hätävararuokiin, eli ei yleensä syödä niitä. Ihme kyllä pojat eivät nyt saadessaan vapaasti valita halunneetkaan kumpaakaan.

_DSC0231_1_DSC0204_1

Pikkuveljien ollessa päiväunilla me tehtiin Joelin kanssa hänen synttärilahjaksi saamiaan palapelejä. Alkuun ajattelin, että tuollaiset sadan palan palapelit olisivat hieman liian vaikeita. Tuskastelin ennen synttäreitä kun en löytänyt yhtään 50 ja 100 palan välistä menevää palapeliä. 50 palan palapelit ovat Joelille jo liian helppoja ja tosiaan pelkäsin 100 palan palapelien olevan liian vaikeita. No turhaan pelkäsin, Joel kokosi kuvat hetkessä ihan itse, en saanut edes katsoa häntä päin, ennen kuin palapeli oli valmis. Ei voi muuta kuin olla ylpeä lapsestaan! Päiväunien jälkeen oli tarkoitus lähteä ulos, mutta kukaan ei sitten halunnutkaan mennä räntäsateeseen tönöttämään. Pojat olivat jopa melkoisen tympääntyneitä, etteikö se kesä tulekaan, koska talvihan on vasta pitkän ajan päästä. Löhöiltiin sitten sisällä koko päivä.

_DSC0239_1_DSC0254_1_DSC0255_1

Illaksi pojat halusivat saunaan, joten lämmitettiin sauna ja kiivettiin lauteille koko porukka. Me tykätään saunoa koko perhe, mutta omasta saunasta huolimatta ollaan aika laiskoja käyttämään sitä. Käydään kuitenkin kerran viikossa saunassa vauvauinnin yhteydessä, joten sen lisäksi ei kovin usein tee enää mieli saunoa kotona. Kylvyssä pojat olisivat viihtyneet vaikka loppupäivän, mutta iltapala-aika kolkutti jo ovella. Päivällä tekemämme vadelmamoussejäätelöt olivat sopivasti jäätyneet pakastimessa ja päästiin herkuttelemaan raikkailla jäätelöpuikoilla saunan jälkeen. Harvoin sitä saa herkutella jäätelöllä ennen varsinaista ateriaa. Löysin kaapin perukoilta pussillisen vadelmamoussea, siis sellaisen johon vain vatkataan maitoa sekaan, niin survottiin se vain jäätelömuotteihin. Oli yllättävän hyvää, sellaista jogurttimaista ja pehmeää. Iskälle tehtiin oma coca cola jätski, koska hän nurisi vadelmamoussen olevan liian makeaa ja keinotekoisen makuista. Hugo otti isästään mallia ja pudisteli päätään tomerasti kieltäytyen edes maistamasta.

_DSC0263_1_DSC0266_1_DSC0282_1

Näinkin pienet muutokset päiväohjelmaan sai aikaan iloa ja onnea koko perheelle! Ensin ajattelin, että mitähän tästä päivästä tulee, jos lapsille annetaan valta. En ihan uskaltanut luovuttaa koko päätösvaltaa lapsille, sillä oltaisiin varmasti katseltu telkkaria koko päivän ja syöty pelkkää karkkia. Perusasioiden ollessa kunnossa voi kuitenkin tehdä lapselle erityisen ja merkityksellisemmän olon antamalla hänen olla mukana päättämässä asioista kohtuuden rajoissa. Meillä lapsilla on kyllä tietyissä asioissa päätäntävaltaa myös normaalissa arjessa, kuten mitä vaatteita puetaan ja mitä leikitään tms, mutta annettaessa lasten vastata isompien päätöksien tekemisestä silloin tällöin tällaisina erityisinä päivinä he ilahtuvat ja nauttivat päivästä varmaan ihan eri tavalla! Meillä oli oikein hauska päivä, kun otettiin rennosti ja nautittiin lasten riemusta! Ja hieman huojentavaa toki oli, etteivät he sen kummempia juttuja kokeneet tarvitsevan.

5 helppoa tapaa säästää rahaa

$
0
0
raha2

Mä olen tietyissä asioissa hyvin tarkka rahan kanssa. Tykkään kerryttää rahaa säästöön ja nautin nähdessäni säästötilin summan suurenevan. Säästän isoihin hankintoihin, mutta kun rahat on saatu kasaan mua ärsyttääkin ottaa säästöstä rahaa niiden toteuttamiseen, vaikka ne sitä varten siellä tilillä onkin odotellut. Tulevan rintaleikkauksen takia meidän säästöt hupenevat reilusti, sillä leikkaukseen ja siihen liittyviin hankintoihin (mm. tukitekstiilit ja lääkkeet) kuluu sievoinen summa. Laskemani alustava hinta-arvio leikkaukselle ylittyi muutamalla tuhannella eurolla ja olinkin viime viikolla jo luopumassa koko hommasta "koska säästötili jää niin tyhjäksi". Tietyissä asioissa taas en ollenkaan katso hintaa, kuten esimerkiksi ruokakuluissa. Ruokaostoksilla panostan yleensä laatuun, kotimaisiin tuotteisiin ja monesti myös luomuun. Tietyissä tuoteryhmissä minulla on lempituotteeni, joiden kohdalla en välitä hinnasta. Monista tuotteista ostan kuitenkin myös niitä halpisversioita, jos olen todennut ne hyviksi.

Olen löytänyt meidän perheelle sopivat säästötavat ja ajattelinkin jakaa teidän kanssanne niistä muutamat, jos vaikka joku löytäisi itselleen sopivia säästökeinoja listastani. Itse uskon siihen, että pienistäkin säästöistä kasvaa aikanaan iso summa, joten moni näistä vinkeistä ovat juuri sellaisia. Monilla perheillä on varmasti hankalaa säästää rahaa, koska pakolliset elinkustannukset ovat niin korkeita ja niistä on hankala nipistää. Näillä vinkeillä saa sitä vähäistä säästöä lähes huomaamattomasti ja pikkuhiljaa säästötilikin kukoistaa.

raha3

1. Kerää käteisostosten vaihtorahat säästöpossuun. Harvempi ihminen käyttää nykyään käteistä, kun kortilla on niin helppo maksaa. Käteistä käyttäessä lompakon pohjalle jää aina turhia viisisenttisiä, joilla ei yleensä pysty tai viitsi maksaa muita ostoksia. Onhan se vähän ärsyttävää ojentaa kassalle pinoittain senttejä laskettavaksi. Kun säästöpossu täyttyy, sen sisällön voi käydä tallettamassa pankkitililleen.

2. Pyöristä ostokset tasasummaan. Ainakin joissain pankeissa on tietääkseni mahdollista tehdä sopimus, jossa korttiostokset pyöristetään lähimpään tasalukuun ja ylimääräiset sentit menevät automaattisesti säästöön. Voi myös tehdä pankin kanssa sopimuksen, jossa jokaisesta korttiostoksesta menee euro säästöön. Pieni raha on melkoisen huomaamaton ja säästöä kertyy ihan itsestään. Minulla ei ole kyseistä palvelua, mutta teen sen omatoimisesti. Olen aikamoinen verkkopankkiaddikti ja saatan käydä pankissa jopa useammin kuin kerran päivässä. Itse teen niin, että pyöristän tilillä olevan summan aina tasaluvuksi ja laitan yli jäävät eurot tai sentit säästöön. Jos tilillä on vaikka 86,15€ niin siirrän säästöön 1,15€ jolloin tilille jää tasasumma. 

3. Ylimääräiset rahat talteen. Jos ostaa paljon pantillisia juomatuotteita, kannattaa pullonpalautusrahatkin laittaa säästöön. Tai jos kerryttää asiakasomistajabonusta kaupoista, kannattaa nekin rahat jättää rauhaan. Samoin jos vaikka myy kirpputorilla lasten vanhoja vaatteita. Tarkoitan tässä ylimääräisillä tuloilla siis kuukausittaisten palkkatulojen tai sosiaalietuuksien ulkopuolelta tulevia rahoja. Kaksi isoa limupulloa, kaksi saunakaljaa ja muutama energiajuomatölkki viikossa tekee panteissa puolitoista euroa ja kuukaudessa noin kuusi euroa. Bonusta kertyy kauppaan kulutettujen rahojen ja kaupan bonusjärjestelmästä riippuen muutama kymppi kuukaudessa. 

6. Pyöristä kiinteät kuukausikulut tasasummaan. Joo, olen pyöristämisen ystävä. Vihaan senttejä ja epätasalukuja, joten olen oppinut käyttämään ärsytystäni hyväksi säästämisessä. Suurin osa laskuista ovat juurikin tällaista senttipeliä, harvemmin laskut ovat tasalukuja. Laskuja maksaessaan on siis helppoa laittaa ylijäävät sentit talteen. Kuvitellaan, että menot ovat seuraavanlaiset: vuokra 996,75€, puhelinlasku 24,90€, sähkölasku 49,68€, vakuutusmaksut 106,55€. Kun pyöristää summat seuraavaan tasalukuun, jää kuukausittain taas huomaamaton summa talteen ja minunlaiseni senttivihaajat saavat mielenrauhaa. Vuokra pyöristetään tuhanteen euroon, säästöön jää 3,25€. Puhelinlaskussa säästää kymmenen senttiä ja sähkölaskusta 0,32€. Vakuutusmaksua maksaessa säästöön jää 3,45€.

5. Käytä omia kauppakasseja. Ajatellaan, että käy kaupassa vaikka kolmesti viikossa ja ostaa joka kerralla kaksi kassillista ruokaa. Muovipussit maksavat n. 20 senttiä kappale. Vuodessa se tekee melkein 60 euroa. Kuulostaa ehkä pieneltä summalta, mutta kun aletaan tarkemmin miettimään, niin 60 euroa on järkyttävän iso raha sijoittaa pelkkiin muovipusseihin! Kankaiset kauppakassit ovat myös ekologinen vaihtoehto muovipusseille, joita uusiokäytetään ehkä korkeintaan roskapusseina. Tällä keinolla ei välttämättä saa ihan konkreettisesti rahaa kasaan, kuten edellisissä esimerkeissä, mutta passiivista säästöä syntyy silti.

raha1

Nämä keinot ja sentti kerrallaan säästäminen saattaa tuntua turhalta, mutta asia ihan oikeasti on niin, että pienet purot kerryttävät huomaamattomasti ison virran. Olen aika varma, että ellei senttejä laita säästöön niin ne rahat menisivät johonkin muuhun, todennäköisesti tarpeettomaan ja turhaan sellaiseen. Olen keksinyt tässä postauksessa käytetyt summat ihan päästäni, joten jokaisen rahatilanne on tietenkin omanlaisena. Jos nyt pikaisesti lasketaan esimerkkitapausten mukaisesti kuukausittaiset säästöt, on lopputulos jokseenkin näin: Laskut 7,12€/kk, bonukset n. 35€/kk, pullonpalautus 6,20€, muovipussit 4,32€. Nämäkin pienet summat kerryttää vuodessa yi 600€ säästöön. Säästö pelkistä pyöristyksistä on jo pari sataa euroa, jos tuntuu että bonuksien säästäminen on omalle taloustilanteelle liian hankalaa. Siihen päälle jos vielä laskee korttiostosten tai tilillä olevien rahoja pyöristysten myötä säästyvät rahat on säästöön jäävä summa vielä isompi.

Ymmärrän toki, että erilaisilla perheillä on erilaiset tulot ja erilaiset menot - tämä ei siis ole mikään ehdoton tapa, vaan minun itselleni sopivaksi kokema keino. Joku voi pitää helpompana siirtää säästöön kerralla isompi summa, joku taas voi joutua käyttämään ne viimeisetkin sentit pärjätäkseen seuraavaan tilipäivään. Omia kulutustottumuksia ja säästökäytäntöjä on kuitenkin hyvä analysoida ja miettiä onko omalla kohdallaan mahdollista soveltaa erilaisia keinoja saadakseen hieman pesämunaa pankkiin isompia ostoksia varten tai vaikka ihan vaan pahan päivän varalle. 

Miten te säästätte rahaa, vai säästättekö ollenkaan? Jakakaa omat vinkkinne kommenttiboksissa!

DIY naamiaispuvut lapsille

$
0
0
_DSC0246_2

Poikien kerhossa on huomenna naamiaiset tulevan vapun kunniaksi. Naamiaispuvut saattavat joskus tuottaa päänvaivaa, mutta luovalla ajattelulla ja kovalla yrityksellä voi saada aikaan hienojakin juttuja. Ja jos se ei onnistu, niin kaupoissa on upeat valikoimat valmiita asuja. Mulla ja mun sisaruksilla on lapsena aina ollut hienot äidin tekemät naamiaispuvut ja osa niistä ovat olleet käytössä myös omilla lapsillani. Oli piraattia, kummitusta, apinaa, intiaania, dinosaurusta ja vaikka mitä. Tänä vuonna päätin ottaa äitini reippaudesta mallia ja valmistaa pojille ihan uudet naamaisasut. Pinterestiä selatessa vastaan tuli toinen toistaan ihanampia ideoita, mutta puvuiksi valikoituivat tutut ja turvalliset lempparit: Joelista tulee hai ja Alexista palomies. Halusin lapsille käytännölliset puvut joissa on helppo liikkua ja leikkiä, mutta jotka ovat silti näyttävän näköiset ja uskottavat. Monet Pinterestin ideoista olivat supersöpön näköisiä mutta todella epäkäytännöllisiä lapsille. Pikainen reissu vaatekauppaan, toinen kangaskauppaan ja ompelukoneen nouto vanhempieni luota, sitten olin valmiina töihin! Koska suunnitelmani olivat täysin hatusta heitettyjä, en käyttänyt kaavoja. En kyllä olisi osannutkaan, että ei siinä. Leikkasin summan mutikassa kankaasta palasia, ompelin ja täytin, sommittelin ja testailin. Lopputuloksesta tuli taidoistani (tai lähinnä niiden puutteesta) huolimatta tosi onnistunut! Molemmat lapset tykästyivät pukuihinsa ja omaankin silmään ne näyttävät tosi kivoilta. Poikien on varmasti mukavaa lähteä huomenna kerhoon esittelemään upouusia hienoja naamiaisasuja ja ihastelemaan kavereiden asuja. 

Mä en todellakaan ole mitään ompelevaa tyyppiä, vaikka tavallaan haluaisin harjoitella ja oppia tekemään kaikenlaista. Olemattomista ompelutaidoistani huolimatta nautin kangaskaupoissa kiertelystä ja kauniiden materiaalien ihastelemista. Suunnittelen ja unelmoin mitä kaikkea kankaista voisi tehdä, mutta koska toteutus on taidoilleni liian haastavaa jää suunnitelmat aina ajatuksen tasolle. En muutenkaan ole kovin suunnitelmallinen tällaisten projektien suhteen, vaan katson mallikuvaa ja improvisoin sen mukaan omat tekeleeni. Mitään konkreettisia ohjeita kaavoineen minulla ei siis ole teille jakaa, mutta näiden molempien pukujen valmistus oli yllättävän helppoa. Alta voitte lukea suurpiirteiset selitykset kummankin puvun valmistusprosessista.

_DSC0231_2_DSC0207_2

Palomiesasuun tarvitsee valkoisen hihattoman paidan ja mustat housut. Housuihin ommellaan nilkkoihin keltaiset nauhat (käytin itse yli jäänyttä kuminauhaa, mutta mikä tahansa keltainen kangaspala kelpaa) ja henkselit. Henkseleihin käytin keltaista paksua kuminauhaa, jotka ompelin housujen vyötäröön kiinni edestä ja takaa. Koska palomies tarvitsee luonnollisesti myös vesiletkun palojen sammuttamista varten, ompelin mustasta kankaasta putken jonka täytin vanulla. Askartelin pahvista putkelle suuttimen letkun päähän. Jottei letku katoaisi leikin lomassa ompelin sen kiinni housujen taskuun. Letkunpään voi halutessaan sujauttaa taskuun jos roikkuminen häiritsee, mutta ainakin oma toteutukseni oli hieman kömpelö. Ehkä sen saisi jotenkin fiksummin laitettua vaikka lenksujen avulla reittä pitkin lahkeeseen kiinni tai vyötärön ympärille vyöksi. Muovinen palomieskypärä on Joelin syntymäpäivälahja, muistaakseni se oli ostettu Helsingin Pelastuslaitoksen museosta.

_DSC0209_2_DSC0214_2

Haiasuun tarvitsee hain väriset housut ja hupparin, tähän sopii parhaiten harmaa tai sininen. Housut löytyivät kotoa valmiiksi, huppari ei maksanut H&M:ssä montaa euroa. Kankaaksi kelpaa mikä tahansa väreihin sopiva hieman paksumpi kangas, silmiin tarvitsee pienet palaset valkoista ja mustaa kangasta, tai vaikka nappeja. Hampaat valmistuvat yhtä helposti valkoisesta kankaasta leikaten, vaikkapa vanhasta lakanasta. Leikkasin kaksi pyrstön muotoista palaa ja ompelin ne yhteen, lisäksi muotoilin yhden pyrstöosan yläpään ns kalsareiden muotoiseksi, jotta pyrstö pysyy päällä. Evän tein samalla tyylillä; kaksi evän muotoista palaa ommellaan yhteen. Pyrstön ja evän täytin vanulla. Evä ommellaan kiinni suunnilleen puoleen väliin hupparin selkään. Hampaisiinkin laitoin hieman täytettä ja ompelin ne kiinni hupun reunaan. Lopuksi silmiin mustat pupillit ja ompelu huppuun kiinni.

Millaiset naamiaisasut teidän lapsillanne on vappuna?

Voi pojat!

$
0
0
Polvet puhki housuissa. Uusista kengistä nauhat poikki ja kärjet kuluneet viikon käytön jälkeen. Ulkohousut riekaleina, autoista puuttuu renkaat. Täyspuinen taaperokärrykin lahosi heidän käsittelyssään. Kirjojen sivut rypyssä, parkkitalo sniduvinkkeli (eli suomeksi sanottuna vinksin vonksin). Lelut lentelee, dinosaurukset ärjyy ja kaikki asiat suoritetaan kilpa-ajona. Matot rypistyvät juoksevien jalkojen alla, paperit lentelee, junat kolaroivat. Maitolasit kaatuu, lusikat lentää, itketään ja nauretaan. Kaiken tämän sekasorron keskellä mamma on pelkkänä kiipeilytelineenä.

Poikien äidit, kuulostaako tutulta?

_DSC0315_1_DSC0367_1_DSC0266_1_DSC0374_1_DSC0225_1_DSC0345_1

Saattaa olla stereotyyppistä väittää, että pojat on rämäpäitä ja tytöt hienohelmoja. Omassa lähipiirissäni sukpuolijakauma menee kuitenkin lähes täysin stereotypian mukaan - tytöt ovat kilttejä ja pojat villejä. Tämähän ei kuitenkaan ole se absoluuttinen totuus. Tietenkin jokainen lapsi on luonteeltaan omanlainen, rämäpäisyys tai rauhallisuus ei katso sukupuolta. Mutta voi, että mulle onkin sattunut nämä kolme maanantaikappaletta! Kaikella rakkaudella, ihania poikiahan nuo ovat. Mutta se rikkinäisten tavaroiden, vaatteiden ja lelujen määrä! Se huuto, juokseminen, kiipeily ja kovakouraiset leikit! Olen varma, että tuo ryhmärämä saisi halutessaan rautakangenkin väännettyä keskeltä poikki.

Yksittäin lapseni osaavat olla yllättävän rauhallisia, keskittyä siihen mitä tekee ja leikkiä nätisti. Kun he leikkivät keskenään kaikki on sellaista kaaosta, että joskus tekisi mieli laittaa silmät kiinni ja huokaista syvään. Monesti näin toiminkin. Leikit kääntyvät sekunnissa riidaksi, syntyy sopu ja uusi riita alkaa taas, veljekset ovat rakkaimpia pahimpia vihamiehiä toisilleen. Vaikka pehkoni kasvaisi harmaita hiuksia täyteen jo ennen kolmattakymmenennettä syntymäpäivääni, on noiden toilailut silti niin hassua katsottavaa. He ovat täydellisiä juuri tuollaisina.

Voi pojat!

Vappufiilis

$
0
0
_DSC0215_1_DSC0266_1_DSC0282_1_DSC0338_1_DSC0336_1
Takki Only / Hame Abercrombie&Fitch / Ballerinat Butterfly Twists / Huivi kirppis

Moi ja hyvää vappuaattoa kaikille! Meidän päivä on sujunut rauhallisissa merkeissä. Aamulla käytiin kylvyssä ja leikattiin pojille kesätukat. Hugo sai edelleen pitää takajeejeensä, en raaskinut vielä lähteä leikkaamaan vauvani kiehkuroita. Aamupäivä löhöttiin vain kotona ja herkuteltiin tortillakipoilla. Kokeiltiin ensimmäistä kertaa perus lättyjen sijaan noita kippoja, mutta ne eivät olleet kovin käytännöllisiä lapsille. Päiväunien jälkeen lähdettiin anopille syömään munkkeja, juomaan simaa ja esittelemään hienoja ilmapallojamme. Foliopallojen laatu on kyllä laskenut reippaasti omasta lapsuudestani. Silloin pallot kestivät kuukausikaupalla ennen lässähtämistä. Tänä vuonna ostamamme pallot olivat aika surkeita! Maanantaina ostetut pallot olivat jo torstaina tosi tyhjiä. Joel valitsi itselleen Spiderman-pallon ja Alex puolestaan halusi monsteriauton. Hugo ei osannut itse päättää, joten Alex valitsi hänelle pinkin delfiinin. 

Tultiin juuri poikien mummilta kotiin masut täynnä herkkuja ja nyt odotellaan siskoani saapuvaksi meille. Lähdetään Samin kanssa katselemaan kaupungin vappurientoja kun ihana siskoni lupasi valvoa lasten unta muutaman tunnin. Hieman huolestuttaa, kuinka nukkumaanmeno sujuu, sillä pojat ovat edelleen ketkutellut aika lailla ennen nukahtamista. Siskoni kuitenkin vakuutti, että hermot kestävät varmasti paljon paremmin, kun tietää että kyse on vain yhdestä illasta - eri asia kun joutuu katselemaan sitä pelleilyä joka ilta. Saa nähdä kauanko jaksan rellestää, kun olen nykyään niin vanha ja raihnainen ettei ryyppääminen innosta ja väsymyskin iskee viimeistään iltayhdeltätoista. Huomenna jatketaan vapun viettoa vanhempieni luona grillijuhlissa.

Hauskaa, rentoa tai railakasta vappua kaikille!

Tervetuloa, toukokuu!

$
0
0
Toukokuu on alkanut upeassa säässä! Eilinen vappupäivä oli ihanan lämmin ja aurinkoinen. Me oltiin vanhempieni luona grillailemassa ja saatiin siis nauttia hyvästä ruoasta ja seurasta. Käytiin tosiaan Samin kanssa vappuaattona keskustassa katselemassa vappumenoja. Käytiin Senaatintorilla moikkaamassa kavereita ja oli tarkoitus nähdä keskustassa vielä muitakin kavereita, mutta kuten ennustin, väsymys otti vallan. Lähdettiin jo ennen yhtätoista takaisin kotiin, mutta oli kiva olla hetken aikaa fiilistelemässä juhlivaa Helsinkiä.

Tänäänkin on ollut aivan mielettömät kelit! Ensimmäistä kertaa lähdettiin ulkoilemaan pelkät hupparit päällä, mutta sekin oli melkein liikaa. Minä raahasin reippaana tyttönä jumppamattoni hiekkalaatikon reunalle ja tein vatsatreeniä poikien leikkejä vahtien. Yleensä mun treenit sijoittuvat iltaan, jolloin pojat ovat menneet nukkumaan, mutta niin myöhään treenaaminen on uuvuttavaa ja raskasta ja jää monesti tekemättä väsymyksen takia. Ihanaa, kun olen keksinyt yhdistää lasten kanssa touhuilun ja treenin. Tänäänkin sain vielä lisätreeniä Hugon keinuessa, kun tein erilaisia kyykkysarjoja samalla kun annoin vauhtia. Enää ei voi väittää, ettei olisi aikaa. Pitää vaan tehdä sitä aikaa. Vauvauinnin jälkeen haettiin hedelmiä ja patonkia evääksi ja jäätiin pihalle nauttimaan herkuista ja auringosta.

_DSC0230_1_DSC0264_1_DSC0306_1_DSC0291_1_DSC0303_1

Toukokuu tuo mukanaan paljon jännittäviä juttuja meidän perheelle! Kerho ja harrastukset jäävät kesälomalle ja loppukuusta on siis luvassa useammat kevätjuhlat. Ennen sitä on kuitenkin helatorstai joka vietetään viisilapsisena perheenä, äitienpäivä, kerhon koko perheen kevätretki, Samin 25-vuotissynttärit, poikien yökyläreissu ja Samin synttärijuhlat, kauan odotettu rintaleikkaus ja sitä seuraava viikon loma. On siis tulossa tapahtumarikas kuukausi! Saa nähdä kerkeänkö nauttia Samin lomasta ollenkaan, vai tulenko olemaan vain kipeänä sängyn pohjalla koko viikon. Onneksi ehditään lomailla kesän lopulla vielä lisää, ilman että minä olen täysin toipilaana ja kipeänä. 

Ihanaa, pian on jo kesä! 

Onni on uusi syöttötuoli (sis. alennuskoodin)

$
0
0
Yhteistyössä OzBaby.fi

_DSC0228_1

Meillä on Joelin vauva-ajasta asti ollut käytettynä saatu Ikean syöttötuoli käytössä. Se on ajanut asiansa niin Joelin kuin Alexinkin kohdalla moitteettomasti. Ennen Hugon syntymää maalasimme jo melkoisen kuluneelle tuolille uuden pinnan, mutta se osoittautui vain aluksi jyrkälle alamäelle. Asiantuntijan neuvoista huolimatta maali oli vääränlainen. Jos likaa ei heti pyyhkinyt tuolin pinnasta se kuivui, ja minähän olen tunnetusti aika laiska siivoaja eli silloin tällöin tahrat unohtuivat. Kuivuneita ruokatahroja pois raaputtaessani maalipintakin rapisi samaa vauhtia. Viimeinen niitti oli koko tuolin romahtaminen palasiksi. Pinnat lentelivät ja lapsi hämmästyi noustessaan tuolista pois kun puolet tuolista jäikin käteen! Hugo on auttamattomasti liian pieni istumaan normaalissa tuolissa, joten syöttötuolille on tarvetta vähintään vuodeksi eteenpäin. Niin pitkää aikaa en todellakaan jaksaisi joka aterian jälkeen tällaista syöttötuolin uudelleenkasausrumbaa mitä ollaan nyt jouduttu harrastamaan.

_DSC0234_1_DSC0240_1

Muutama päivä sitten meille kotiutuikin uusi ihanuus, Onni-syöttötuoli. Ihastuin tähän tuoliin jo Alexin ollessa vauva törmättyämme siihen eräässä ravintolassa. Koska tarvetta uudelle syöttötuolille ei tuolloin ollut, ei miehelleni tietenkään sopinut ostaa uutta muuten vaan. Mutta siitä hetkestä asti tuolin kaunis ulkonäkö jäi mieleen. Vanhan syöttötuolin hajottua tiesin heti, ettää haluaisin Onnin vanhan rämän tilalle. Onni-syöttötuoli on OzBabylla tarjouksessa toukokuun loppuun asti, eli kannattaa hyödyntää tarjous jos on syöttötuolia vailla! Onni-syöttötuoli on ajattoman näköinen, kauniisti muotoiltu, kotimaista laatua parhaimmillaan. OzBabyn valikoimassa värivaihtoehtoja on kolme: valkoinen/puu, musta/puu ja kokovalkoinen. 

_DSC0261_1_DSC0268_1

Valitsin meille kokovalkoisen tuolin, sillä tarkoituksena olisi uudistaa myös ruokaryhmä tässä lähiaikoina. Ostettiin jokunen aika sitten väliaikaisesti tummanruskean ruokaryhmän, kun meillä oli kiireinen aikataulu ja tämä ruokaryhmä oli halpa. Unelmanamme on kuitenkin aina ollut valkoinen pöytäryhmä. Tämä läpikuultava valkoinen Onni sopii mainiosti valkoisen ruokaryhmän kaveriksi, kunhan sellainen joskus hankitaan. Tällä hetkellä valkoinen syöttötuoli näyttää hieman pöhköltä muiden keittiökausteiden vierellä, mutta se on pieni haitta verrattuna siihen, että meillä on taas ehjä, toimiva ja ennen kaikkea kaunis syöttötuoli! Meidän nykyinen pöytä on myös aika matala, joten Onni on aavistuksen pöytäämme korkeampi. Tämä on kuitenkin ihan hyvä, sillä nyt Hugo istuu hieman korkeammalla pöytään nähden ja saa paremmin syötyä. Jatkossa aion myös olla tarkkana tuolin siistinä pitämisen kanssa, eihän tuollaista kaunokaista voi pilata laiskottelemalla siivouksen kanssa. 

Sen lisäksi, että Onni on nyt alennuksessa, saatte OzBabylta myös 10% alennusta kaikista normaalihintaisista vauvan ruokailuun liittyvistä tuotteista koodilla VAUVASYÖ. Koodi on voimassa 31.5. asti.

Päivä suurperheenä

$
0
0
Tänään saatiin päiväksi hoitoon kaksi ihanaa pienokaista, kummityttöni sekä hänen veljensä. Hain lapset aamulla meille ja kotona pojat innoissaan jo odottelivatkin leikkikavereita kylään. Viiden lapsen kanssa päivä sujui ylättävän helposti, sillä jokaiselle löytyi leikkikaveri eikä meidän vanhempien tarvinnut kovin paljoa vahtia lapsia. Lasten leikkejä seuratessa mieli alkoi jo harhailemaan elämää pidemmälle ja sanoinkin Samille, että eikö olisikin ihana tehdä vielä ne kaksoset! No ei kuulemma ollut hyvä idea.. Järkevää tai ei, olen edelleen sitä mieltä, että suurperheen äitinä oleminen olisi ihanaa! En pistäisi pahitteeksi, jos saisin vielä ne kaksi lasta (tyttö ja poika, kiitos), mutta olen kuitenkin täysin tyytyväinen meidän nykyiseen lapsilukuun. Onneksi saan näitä muiden ihmisten ihanuuksia silloin tällöin hoidettavaksi. 

_DSC0224_1_DSC0325_1_DSC0271_1

Koska sää oli niin ihana, tultiin sisälle oikeastaan vain syömään. Onneksi ei vielä viety roskiin vanhaa syöttötuoliamme, sillä sen avulla saatiin kaikki mahtumaan saman pöydän ääreen ja pienimmille omat syöttötuolit. Lapset söivät nätisti ruokansa, leikkivät kiltisti ja auttoivat toisiaan siivoamaankin. Osa lapsista nukkuivat päiväunensa ulkona, osa sisällä ja osa jätti kokonaan nukkumatta. Välipalan jälkeen lähdettiin takaisin pihalle ja pidettiin vielä pienet keksi-mehukekkerit auringon paahteessa. Pian lainalasten vanhemmat jo saapuivatkin ja mun ensimmäinen ajatukseni oli, että nytkö he jo tulevat hakemaan lapseni pois? Olisin mielihyvin pitänyt heitä pidempääkin. Hugoa jäi ilmeisesti myös harmittamaan kavereiden kotiinlähtö, sillä hän lähti haaveileva ilme kasvoillaan seuraamaan pois lähteviä lainasisaruksiaan.

_DSC0338_1_DSC0332_1_DSC0310_1

Okei, ehkä tällainen päivän mittainen viidenlapsenperhe-leikki oli ihan riittävä. Kavereiden leikkiessä nätisti yhdessä (tätähän kestää yleensä vain hetken, kunnes uutuudenviehätys katoaa, eli ei päde sisaruksiin) kaikki tuntui helpolta. Kaikki pakolliset kotihommatkin sujuivat ongelmitta, oli vain lauma tottelevaisia pentuja. Kaikki meni siis ihan täydellisesti. Olen kuitenki vakuuttunut siitä, että jos lapsia olisi aina näin monta, varsinkin tällä ikähaarukalla (5v, 3v, 3v, 1v, 1v), elämä tuskin olisi näin vaivatonta. Viiden lapsen huolenpito, kasvatus ja riittävä yksilöllinen huomioiminen olisi paitsi henkisesti todella raskasta myös hikistä hommaa, puhumattakaan siitä, paljonko rahaa siihen uppoaisi. Ei voi kuin hattua nostaa suurperheiden vanhemmille! 

Syy, miksi en pidä äitienpäivästä

$
0
0
morsdag_1

Tänään on äitienpäivä, jolloin lapset muistavat äitejään ja isoäitejään lahjoin ja kortein. Lasten ollessa pieniä isät ehkä auttavat lapsia askartelemaan ja ostavat ehkä omankin lahjan puolisolleen, osoittaakseen kuinka paljon arvostaa lastensa äitiä. Äidit saavat tuntea olonsa rakastetuksi, merkitykselliseksi, tärkeäksi. Äidit saavat nukkua pitkään, heille tarjoillaan aamiaista sänkyyn ja leivotaan kakkuja. Jokaisella äidillä on varmaan käsitys täydellisestä äitienpäivästä, tai ehkä jotain odotuksia päivän kulun suhteen. Kun ne odotukset romuttuvat vuosi toisensa jälkeen, alkaa inhoamaan ajatusta koko äitienpäivästä. Miksi odottaisin ihanaa äitienpäivää, kun en sellaista kuitenkaan saa?

morsdag_3

Tänään on äitienpäivä, ja olen saanut taas kerran elää läpi meidän perheen oman "äitienpäivätradition". Olen ollut äiti kuuden vuoden ajan. Muistaakseni viitenä vuotena kuudesta mieheni ei ole juurikaan panostanut äitienpäivään. Useimpina vuosina olen herännyt aikaisin lasten kanssa mieheni jäädessä nukkumaan ja saanut laittaa itselleni aamiaista. Olen itse auttanut lapsiani antamaan lahjansa ja korttinsa minulle. Joskus olen ehkä saanut mieheltäni väkisin väännetyn aamiaisen jota ei ole huvittanut syödä, koska kodin ilmapiiri on ollut niin nihkeä. En usko, ettei mieheni haluaisi muistaa minua. Hän ei vain syystä tai toisesta tee sitä. Lähes jokaisena äitienpäivänä minulla on ollut mieheni käytöksestä huono mieli, jonka onneksi rakkaat lapseni ovat saaneet piristymään. Tänäkin vuonna sain kauniit kortit ja poikien kerhossa tekemät rannekorut. Sain lego-vohveleita sänkuun tarjoiltuna ja paljon pusuja ja haleja. Vaikka nousinkin aikaisin, laitoin itse aamupalat ja mies kuorsasi menemään. Onneksi sain kuitenkin sen äitienpäivän tärkeimmän asian, lapseni muistivat minua. Tarvitseeko muka sen lisäksi vielä saada arvostusta lastensa isältä?

morsdag_2

Tästä asiasta ihmiset tuntuvat usein olevan eri mieltä. Osa sanoo, että tietenkin miehen kuuluu muistaa vaimoaan äitienpäivänä. Niin minustakin, muistanhan minäkin lasteni isää isänpäivänä lahjoilla ja aamiaistarjoilulla sen lisäksi, että autan lapsia askartelemaan iskälle. Osa taas on sitä mieltä, ettei muistaminen ole puolison homma. Ethän sinä ole hänen äitinsä! Toki jokainen saa olla asiasta sitä mieltä mitä on, ei oma mielipiteeni ole se ainoa oikea. Itse pidän sitä kuitenkin tärkeänä, että puoliso näyttää toiselle, että hänen panostusta äitiyteen/isyyteen arvostetaan. Että toinen on tärkeä. Kiittää siitä, että ylipäätään on lapsia, sillä ilman sitä toista osapuolta niitä lapsia ei olisi.

Täältä oman pienen äitienpäiväpettymyksen keskeltä toivotan kuitenkin jokaiselle äidille oikein ihanaa äitienpäivää. Toivottavasti lapsenne ovat muistaneet teitä lämpimin halauksin ja ehkä lahjoillakin.

Mitä mieltä te olette, onko äitien- ja isänäivänä muistaminen pelkästään lasten tehtävä?

Kroppaprojekti

$
0
0
Alkuvuodesta kirjoittelin tavoitteistani tälle vuodelle ja yksi niistä oli liikunnan ja urheilun ylläpitäminen ja lisääminen säännölliseen arkirytmiin sekä terveelliseen ruokavalioon panostaminen. Toistaiseksi olen onnistunut tässä tavoitteessa, tai ainakin osassa sitä. Ruokavalioni on edelleen retuperällä. Syön liian vähän, todella epäsäännöllisesti, korvaan perusruokaa herkuilla ja juon aivan liian vähän. Onneksi on vielä reilu puoli vuotta kuluvaa vuotta jäljellä, joten voin vielä onnistua tässäkin tavoitteessa. Liikunnan kanssa olen pysynyt suunnilleen ruodussa, joskin olen fiiliksen mukaan ottanut treenaamisesta taukoa silloin tällöin.

Seuraan edelleen Kayla Itsinesin Bikini Body Guidea, jonka siis aloitin heinäkuussa viime vuonna. En seuraa treeniohjelmaa orjallisesti, mutta olen onnistunut pyrkimyksessäni treenata noin kolmesti viikossa. Kerkesin juuri ryhdistäytyä lenkkeilyn kanssa ja käydä lenkillä kahdesti viime viikolla, kunnes mursin varpaani (ei se varmaan oikeasti ole murtunut, mutta on edelleen viikon jälkeen kipeä ja aristaa liikkumista). Nyt olenkin sitten loppuviikon taas vain makoillut. Kehoni on muuttunut vuoden aikana paljon, kuten voitte nähdä alla olevista kuvista. Vasemmalla tilanne ennen treeniohjelman aloittamista viime kesänä, oikealla tämänhetkinen tilanne kymmenen kuukauden suhteellisen säännöllisellä treenaamisella. Nämä kuvat olivat alunperin ainoastaan omaan käyttööni tarkoitettu, joten ne eivät ole pikkuhousuineen, likaisine hiuksineen ja meikittöminä kovin kauniit tai säädylliset, mutta ne ovat aidot. Paino on pudonnut n. 3-4 kg. "Raskauskiloja" minulla on edelleen reilut kaksi kiloa, mutta uskon sen olevan lihasta eikä enää raskauspainoa. Terveellisen ruokavalion avulla tulokset voisivat olla vielä paremmat! 

10kk_1110kk_21

Pelottaa hieman miten jo lähes rutiiniksi tulleen liikunnan käy, kun en saa rintaleikkauksen jälkeen liikkua juuri ollenkaan kahteen kuukauteen. Pelkään, että koko vuoden treenaamisen tulokset ehtivät kadota tuon kahden kuukauden aikana ja muutun takaisin tuoksi huonokuntoiseksi lösähtäneeksi Jenniksi, joka olin vuosi sitten. Kahden kuukauden treenikielto ei ole ehdoton, mutta erittäin suositeltava. Vähintään kuukauden verran tulee välttää kaikenlaista liikuntaa, toisen kuukauden aikana uskaltaa ehkä alkaa varovasti liikkumaan, omasta voinnista riippuen. Lääkäri suositteli minulle tuota koko kahta kuukautta, sillä en tule pystymään olemaan täysin tekemättä mitään kun mulla on kolme lasta hoidettavana. Sen takia on entistä tärkeämpää minulle välttää kaikkea ylimääräistä rasittamista parhaani mukaan. Näin minimoidaan mahdolliset leikkauksen jälkeen ilmenevät riskit implanttien asettumisen ja kehoon sopeutumisen suhteen.

Olenkin nyt päättänyt, että tuon kahden kuukauden aikana tulen panostamaan siihen kompatuskiveeni, ruokailuun, entistä tarkemmin, välttääkseni totaalisen lössähtämisen. Jospa sillä saisin samalla boostattua itseäni terveellisempiin syömistottumuksiin joiden soveltamista voisin jatkaa liikuntakiellon lopettamisenkin jälkeen. En ole mikään yltiöpäinen terveyshihhuli, mutta mun surkeiden syömistottumusten parantamisessa pienkin panos on hyväksi. Terveellisessä ruokavaliossa ei ole mitään huonoa, mutta epäterveellisesti syöminen vaikuttaa lähes kaikkeen. Fyysinen jaksaminen kärsii, keho voi huonosti ja saattaa kärsiä tärkeiden ravintoaineiden puutostiloista, ärtyneisyys ja huonotuulisuus lisääntyy. Jos ajatellaan, että haluan jaksaa touhuta lasteni kanssa nyt ja vielä kymmenenkin vuoden päästä, olisi tärkeintä tehdä pitkän tähtäimen tavoitteita ja yrittää tehdä kokonaisvaltaisia muutoksia. Pikadieetit, herkkulakot ja hetkittäiset himotreenausvaiheet eivät auta, muutoksen täytyisi olla pysyvä. Ja se onnistuu vain liikunnan ja terveellisen ruokavalion ottamista osaksi päivittäisiä rutiineja ja tekemällä niistä elämäntapa.

Urakka jatkuu siis seuraavan kahden kuukauden ajan ruokavalioon panostamisella, treenien suhteen katsellaan sitten loppukesästä, millainen on vointini.

Valmiina veitsen alle

$
0
0
Huomenna se koittaa, nimittäin kauan odotettu leikkauspäivä. Kaikki valmistelut on tehty ja nyt jää aikaa vain jännittämiselle. Leikkausta varten olen ostanut tukisukat, käynyt tarvittavissa verikokeissa, putsannut kynsilakat pois ja pakannut sairaalakassiin mukavaa vaatetta ja eväitä. Tukiliivit odottavat sairaalalla ja kyydit sairaalaan sekä kotiin on hommattu. Lasku on maksettu ja viimeiset tissittömät kuvat otettu (ennen-jälkeenkuvia on siis tulossa, ei mitään nakuilua kuitenkaan). Sami jää huomenna vajaan viikon lomalle ollakseen apunani kotona kipeimpien aikojen läpi. 

IMG_20160513_144853

Huomenna on luvassa aikainen aamu ja jännittää ihan kamalasti! Olen tähän asti pärjännyt todella hyvin olemalla ajattelematta koko leikkausta, mutta nyt se todellisuus on iskenyt, että huomenna se todellakin tapahtuu! Leikkaus itsessään ei niinkään pelota, onhan kirurgi Suomen parhaimmistoa ja hänelle toimenpide on rutiinihomma. Minua ahdistaa tällä hetkellä eniten se kipu, joka koittaa leikkauksen jälkeen ja se, että joudun olemaan yksin sairaalassa vuorokauden verran. Ja mitä jos en olekaan tyytyväinen uusiin rintoihini? En edes muista miltä ne konsultaatiossa näyttivät! Tietenkään ne eivät tule olemaan lopullisessa muodossaan vielä kuukausiin, ja varmasti tulen niihin tottumaan, mutta jännittää silti. 

Samin loman jälkeinen aika jännittää myös. Miten saan Hugon yksin autoon ja autosta pois, kuinka onnistuu kakkapyllyn pesu ja osaako Hugo jollain konstilla itse kiivetä syöttötuoliin ja sieltä pois? Kuinka jaksan hoitaa lapsia päivät Samin ollessa töissä ja kauanko pahimmat kivut kestävät? Mielessä pyörii monta kysymystä. Uskon kuitenkin, että oikealla asenteella pärjätään vaikka pää kainalossa. Perheemme auttavat meitä mahdollisimman paljon, jos tarve vaatii, mutta haluaisin kyllä uskoa pärjääväni itsekin tuon ensimmäisen viikon jälkeen.

IMG_20160416_155214

Pelon ja jännityksen lisäksi olen kuitenkin todella innoissani! Vihdoin haaveni toteutuu, se haave jonka luulin pelkuruuteni takia jäävänkin pelkäksi haaveeksi. Voin sanoa lopulliset heipat istumattomille rintaliiveille ja paksuille toppauksille, poikamaisen litteälle vartalolle. Vaikken ehkä tänä kesänä vielä uskalla kovin paljoa ilman tukiliivejä olla, voin olla itsevarmempana rannalla ja kesävaatteissa miettimättä miten lapsekkaalta näytän litteällä rintakehälläni. Vaikka joudun todennäköisesti luopumaan monista lempivaatteistani, uskon löytäväni paremmin istuvampia ja naisellisuuttani korostavampia vaatteita.

Päätökseni olla avoin leikkauksesta niin tällä blogissa kuin oikeassakin elämässä on ollut todella hyvä. Olen kertonut asiasta avoimesti lähes kaikille tuttavilleni ja olen saanut todella hyvää ja rohkaisevaa palautetta joka suunnasta, jopa miehiltä (yleensä kun oletetaan, että miehet arvostavat luonnollisuutta enemmän kuin silikonitissejä). Tyttökaveritkin ovat varanneet jo puristeluvuoroja. Itse uskon, että oli mies tai nainen niin itsevarmuus on viehettävää, oman kehonsa häpeäminen ei. On samantekevää, onko vartalo luonnollinen vai jollain tavoin muokattu, kunhan ihminen on itseensä tyytyväinen. Jos joku pitää minua jatkossa pelkkänä silari-Jenninä niin sitten pitää. Isommat tissit eivät vaikuta luonteeseeni, enkä aio muuttua ykskaks tyhmäksi bimboksi. Olen sama minä, vain isommilla tisseillä.

Seuraa Snapchatissa jenskujne ja Instagramissa @jenskujne jos reaaliaikaiset tissijutut kiinnostaa tulevina päivinä!

Leikkauskertomus

$
0
0
Huh, nyt se on tehty!

Tiistaina aamulla lähdin kotoa pinkit tukisukat jalassa, perhosia vatsassa, jännittyneenä ja innostuneena. Yö meni aika lailla jännittäessä ja heräilin useaan otteeseen. Aamulla vatsa oli edelleen kipeä ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa, mutta olo oli silti edellisiltaa rennompi. Äiti tuli hakemaan minua hieman aamuseitsemän jälkeen. Puoli kahdeksan jälkeen sanoin äidilleni heipat sairaalan pihassa ja suuntasin leikkausosastolle valmisteltavaksi. Onneksi olin ajoissa paikalla, sillä pääsin ensimmäisenä leikkausjonoon vaikka alunperin leikkaukseni piti olla vasta toisena. Jännitin niin kovaa, että oleminen oli hankalaa. Henkilökunta oli todella mukavaa, kaikki olivat lempeitä ja tunsin olevani hyvissä käsissä. Saatuani sairaalavaatteet päälle pääsin lähes heti kirurgin luo, jossa kuvattiin rintani ja piirrettiin leikkauskartta. Meinasin pyörtyä lyhyen toimenpiteen aikana kahdesti, osin jännityksen takia, osin siksi, että mun verenkierto ei toimi normaalisti ja veri ei nouse jaloista tarpeeksi nopeasti takaisin päähän. Tämä aiheuttaa minulle muutenkin todella helposti huimausta ja pyörtyilyä. Kirurgin luota päästyäni sain esilääkkeet ja heti kahdeksan jälkeen minut jo vietiinkin leikkaussaliin. Muistan anestesialääkärin kysyneen, minne haluaisin unimatkallani lähteä, mutta en keksinyt hyvää matkakohdetta. Seuraavaksi tunsin pistelevää, kutittavaa tunnetta kasvoissani ja sitten vintti pimeni.

IMG_20160517_074340

Havahduin heräämöstä yhdeltätoista. En tiennyt leikkauksen kestosta, en tiennyt kauanko olin ollut heräämössä ennen kuin heräsin, mutta heräsin hyvinvoivana, kivuttomana ja tietenkin hieman sekavana. Otin heti puhelimen käteen ja aloin laittamaan perheelle ja ystäville viestiä. Ajatukseni olivat kirkkaat, mutta sormet eivät totelleet aivojen käskyjä ja jälkeenpäin luettuna viestini ovat olleet pelkkää kirjainten sekasotkua. Alkuun minulla ei ollut kipuja ollenkaan. Tippakanyyli käsivarressa oli kaikista kipein. Minulla oli myös mahdottoman kuuma! Hikoilin ensimmäisenä päivänä todella paljon. Vietin heräämössä kuusi tuntia, jonka aikana sain syötyä, minua lääkittiin ja selailin puhelinta paremman tekemisen puutteessa. Kipuja ei ollut ja liikkuminen sujui hyvin. Rinnoissa oli tietenkin paineen tunnetta, hengittäminen oli hieman vaivalloista ja on sitä edelleen. Rinnat ovat pinkeät ja tunnottomat. Lääkäri tuli myöhemmin juttelemaan kanssani ja kertoi että leikkaus oli sujunut teknisesti todella hyvin.

IMG-20160517_1

Jäin sairaalaan yhdeksi yöksi tarkkailuun, varmuuden vuoksi. Siellä sain tarpeen mukaan kunnon lääkkeitä ja asiantuntevat ammattilaiset vointiani seuraamaan. Pääsin viideltä omaan huoneeseen jossa sain katsoa telkkaria ja levätä. Ystäväni Katja sekä äitini kävivät vierailemassa, pidin omaa kisastudiota MM-lätkää katsoen ja nukahtamislääkkeestä huolimatta minun oli vaikea saada unta. Oletin, että olisin nukkunut koko ensimmäisen päivän, mutta sain otettua vain lyhyet torkut ennen iltaa. Kahdentoista jälkeen nukahdan vihdoin herätäkseni vajaat kolme tuntia myöhemmin pirteänä. Nukahdin onneksi nopeasti uudelleen ja heräsin vasta puoli seitsemältä hoitajan tuodessani minulle lääkkeitä ja aamupalaa. Kipuja ei edelleenkään juuri ollut. Torkuin vielä muutaman tunnin kunnes äiti tuli hakemaan minut kotiin. Sain tukiliivien lisäksi ylimääräisen tukivyön, kotihoito-ohjeet ja liudan reseptejä kotilääkintää varten. 

DSC_0242_1

Ensimmäinen päivä kotona sujui kohtalaisesti. Voin päivän ihan hyvin ja tsemppasin itseni mukaan poikien muskarin kevätjuhlaan. Tultuamme kotiin reissu vähän kostautui, ja olin loppuillan todella kipeä. Liikkuminen sattui, vasen rinta ja koko käsi olivat täysin tunnottomat, sohvalta nouseminen itketti. Lääkäri varoitti, että leikkauksen jälkeen saattaa tulla morkkis, ja sellainen olo minulla todellakin oli. Iltakymmeneltä otin viimeiset lääkkeet ja painuin sänkyyn. Nukuin kaksi tuntia ja heräsin hirveisiin painajaisiin. Sain onneksi aika pian unen päästä kiinni taas ja näin lisää unia. Heräsin viideltä enkä sen jälkeen nukkunut enää kunnolla, torkuin vain. Nyt aamulla olen voinut ihan hyvin. Leikkauksen jälkeiset kolme päivää ovat kuulemma kaikista vaikeimmat, eli tänään olen todennäköisesti vielä kipeä, sen jälkeen alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Mulla on ollut selkä jumissa leikkauksesta asti, ja se tuottaa aika paljon kipua. Joudun nukkumaan selälläni puoli-istuvassa asennossa parin viikon ajan, ja selälle hyvää asentoa on hankala löytää. Eilisiltaa lukuunottamatta kipu on kuitenkin ollut koko ajan oletettua vähemmän, mikä on hyvä juttu. Odotin jotain paljon pahempaa, mutta kipu on kuitenkin lopputuloksen arvoista!

Miniloman viimeiset hetket

$
0
0
Tänään ollaan vietetty kesäistä sunnuntaipäivää. Samin viimeisen lomapäivän kunniaksi käytiin rannassa kahvilla ja leikkimässä. Mä olen voinut paljon paremmin eilisestä lähtien ja olenkin saanut jätettyä pois kaikista vahvimmat lääkkeet. Huomenna koittaa todellisuus ja jään päiväksi kotiin poikien kanssa Samin palatessa töihin. Hieman mua huolestuttaa, mutta eiköhän me jotenkuten pärjätä. Huomenna mun ei onneksi vielä tarvitse autoilla, joten Hugon autoon ja autosta pois saamisen kanssa ei ole huolta. Syöttötuoli sen sijaan aiheuttaa hieman hankaluutta, samoin päiväunille laittaminen rattaisiin. Jos vointini huononee Sami on kuitenkin valmiustilassa tulla töistä kotiin.

 photo sommar_1_zpsc9bemaio.jpg photo sommar_2_zpssg5huely.jpg photo sommar_3_zpskcxisarn.jpg photo sommar_4_zpsf6px4s03.jpg

Kamerani tuntuu edelleen turhan painavalta käsissä, joten olisin kuvaillut rantsureissuamme puhelimella. Mutta (aina on mutta) jostain syystä kamerani on mennyt mustaksi! Saan kyllä otettua mustia kuvia, mutta ne näkyvät galleriassakin pelkkinä vioittuneina tiedostoina. Etukamera taas toimii normaalisti, tiedä sitten missä vika mutta ellei kotikonstit auta niin joudun kiikuttamaan luurini taas huoltoon. Jouduin siis turvautumaan Samin puhelimeen, jonka kamera tuntuu olevan jopa mun puhelimen kameraa parempi. Elektroniikka-ongelmat eivät kuitenkaan loppuneet siihen, sillä jostain syystä kuvien lisäys blogiin ei toiminut sitten millään. Taistelin yli tunnin ajan, että sain nämä kuvat tänne.

 photo sommar_5_zpsumfxqnrt.jpg

Tiistaina mulla on ensimmäinen jälkitarkastus ja pojilla on viimeinen varsinainen kerhopäivä. En tiedä jääkö se Joelin viimeiseksi kerhopäiväksi, sillä Joelille on myönnetty syksystä alkaen päivähoitopaikka. Pohditaan kuitenkin riittäisikö, että Joel olisi kolmesti viikossa päiväkodissa ja sen lisäksi kerran viikossa kerhossa ja kerran viikossa kotona. Saa nähdä millaiseen rakaisuun päädymme. Alex jatkaa kuitenkin kerhossa kolmesti viikossa syksylläkin. Keskiviikkona on kerhon kevätjuhla ja sitten alkaa kesäloma! 

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja peukut pystyyn käynnissä olevaan jännittävään jääkiekkomatsiin!

Seuraa Instagramissa @jenskujne

Tyttölapsi-ikävä?

$
0
0
Kolmen poikalapsen äitinä hyvin yleisiä kysymyksiä lapsista puhuttaessa on kai te teette vielä sen tyttölapsen? Harmittaako, ettei teillä ole tyttöä? Olettamus lienee, että jokaisessa perheessä kuuluisi olla molempaa sukupuolta edustavia lapsia. Jos niitä ei ole, tulisi vanhempien kuitenkin kokea jonkunlaista kaipuuta sitä puuttuvaa sukupuolta kohtaan. Ei se niin mene. Niin kauan kun lapsen sukupuoleen ei voi vaikuttaa, mielestäni tuollaiset yllämainitut kysymykset ovat lähinnä tökeröitä ja loukkaavia. Väittääkö kysyjä, etten saisi olla tyytyväinen niihin lapsiin jotka minulla on? Että perheeni on jotenkin vääränlainen, kun ei halutakaan tehdä "vielä sitä tyttöä"?

morsdag_3

Voin sanoa sataprosenttisella rehellisyydellä, että olen tyytyväinen siihen, että minulla on kolme poikaa. Näin sen kuului mennä eikä perheemme olisi tarkoitus olla muunlainen. Silti on myönnettävä, että monesti mietin millaista olisi olla tyttölapsen äiti ja mistä kaikesta jään paitsi, kun kasvatan pelkkiä poikia. Tähän asti en kuitenkaan ole keksinyt yhtään maata mullistavaa syytä, vaan keksimäni jutut ovat pönttöjä ja ylitsepäästäviä. En koskaan voi opettaa tytärtäni meikkaamaan ja pitää kynsistudioita kotona tai letittää kauniita kampauksia. En voi viedä tytärtäni shoppailemaan ja katsomaan romanttisia hömppkomedioita elokuviin. En voi juoruilla tyttäreni poikaystävistä ja ihastuksista. En voi olla mukana valitsemassa hääpukua tyttärelleni. En saa kokea mahdollisten lastenlasteni raskausaikaa oman tyttären kanssa. Ihan oikeasti, nämähän ovat varsin turhia juttuja.

En usko, että elämäni mullistuisi huomattavasti vaikka minulla olisikin tyttö, kenen kanssa harrastaa noita yllämainittuja juttuja. Enkä todellakaan pidä yhtäkään noista syistä tarpeeksi hyvänä lähteä väkisin yrittämään tyttölasta, tai lasta ylipäätään. Akuuttiin tarpeeseen voin lainata kummityttöäni, kynsistudiota olenkin jo leikkinyt Alexin kanssa ja haluan uskoa, että oman tyttären puutetta tulen kyllä saamaan tyydytettyä muilla keinoin, kuin tekemällä lapsia kunnes tulee tyttö. Minulla on mahdollisuus saada tulevaisuudessa kolme ihanaa miniää (Olettaen, että lapseni löytävät itselleen naispuoliset kumppanit. Toki vävypojatkin ovat yhtä tervetulleita, enkä ahdistuisi siitäkään jos lapseni haluaisivat elää sinkkuina lopun elämäänsä). Uskon, että lapseni löytävät tulevaisuudessa kumppanit, joita tulen pitämään ihanina, jotka tulevat olemaan minulle kuin omia lapsia. Ehkä pääsen osallistumaan heidän kanssaan hääpukujen valintaan, ehkä he voivat oman äitinsä lisäksi kokea minutkin hössöttävän anopin sijaan ihmisenä, jolta löytää apua ja tukea raskausaikana. 

En oikein tiedä mistä tämän postauksen ajatus lähti tai mitä loppupeleissä yritän sanoa. Ei elämä ole yhtään sen parempaa tai huonompaa, oli lapset kumpaa sukupuolta tahansa, tai onko niitä lapsia ollenkaan. Jokaisessa tapauksessa on hyvät puolensa ja puutteensa. Olkaa iloisia siitä, mitä teillä on älkääkä kyseenalaistako ihmisten tarvetta saada tai olla saamatta tietyn sukupuolisia lapsia.Älkääkä varsinkaan ikinä kysykö keneltäkään, aikovatko he vielä tehdä niitä tyttöjä tai poikia tai hankkia koiriensa kavereiksi kissoja.

PS. Pahoittelen tuoreiden kuvien puutetta. Sen lisäksi, että vasta harjoittelen arjessa pärjäämistä tissikipuineni ja nostorajoitteineni, on kaksi lapsistamme vatsataudin kourissa. Ei siis hirveästi jaksa panostaa nyt kuvaamiseen. Puhelinräpsyjä löytyy instagramista, mutta sitäkään ei huvita päivittää normaaliin tahtiin, kun oma puhelimeni on taas huollettavana ja lainapuhelimen kameran laatu on jokseenkin surkea. Snapchat taas pysynee hiljaa kunnes oma luuri on palautunut huollosta, sillä lainapuhelin tilttaa kokonaan aina snapchat-sovelluksen avatessani. Tässä siis pakollinen valivali-osio ja kohti parempia aikoja!

Ne vaikeat

$
0
0
Olen kuluneiden viikkojen aikana pohtinut ja kirjannut ylös asioita ajasta rintaleikkauksen jälkeen. Asioita, jotka ovat olleet vaikeita ja joita en olisi osannut odottaa kokevani. Asioita, joista ei kerrota lääkäriasemalla, rintaleikkauksista kertovilla sivustoilla tai erilaisilla keskustelupalstoilla kokemuksia jaettaessa.

_DSC0178_1

Juuston höylääminen. Se ei onnistu enää normaalilla tavalla, vaan minun täytyy käyttää kahta kättä yhden sijaan. Yhdellä kädellä annan voimaa painaa juustöhöylää juustoa päin, toisella höylään. Yhden käden voimat eivät riitä sekä painamiseen että höyläämiseen. Vielä pitäisi olla kolmas käsi, jolla pitää juustokimpaletta paikallaan.

Housujen riisuminen ja pukeminen taaperolle.Tämä tieto on hyödyksi ainakin sellaisille, joilla on pieniä lapsia ja jotka suunnittelevat leikkaukseen menoa. Mulla on ollut hankaluuksia saada Hugolle vaippa vaihdettua, sillä housujen riisumiseen ja pukemiseen tarvitaan yllättävän paljon voimaa rintalihasten ollessa heikkoina. Tietenkin iso hankala juttu on myös se, ettei saa nostaa mitään painavaa. Kakkapyllyt on pestävä suihkun alla ja lapsen on osattava kiivetä itse autoon/autosta pois, syöttötuoliin ja sieltä pois jne.

Autolla ajaminen.Ennen leikkausta sain sellaisen kuvan, että autolla ajamisessa vaikeinta olisi vaihteiden vaihto. Sekään ei toimi ihan mutkattomasti, mutta riippunee autosta. Meillä on aika jäykkä vaihdekeppi varsinkin pakkia päälle laittaessa, joten se on ollut hieman hankalaa. Omalla kohdallani suurempia ongelmia tuottaa kuitenkin ratin kääntäminen. Käännökset tuottavat hankaluuksia joten olen ratissa nykyään hidas ja kömpelö kääntyjä. Joudun pitämään ratin alaosasta kiinni ja kääntää rattia pienillä käsiliikkeillä yhden ison kääntöliikkeen sijaan.

Kainalokarvojen ajelu.Itselläni tukiliivit painavat kainaloita hieman ja ne ovat turvonneet ja tuntoherkät. Sheivaamista hankaloittaa myös käsivarsien nostamisen kömpelyys. Sääriä en voi ajella ollenkaan, sillä eteenpäin kumartuminen tuntuu epämiellyttävältä. Pitää laittaa mies asialle mikäli haluaa sileät kesäsääret.

Housujen pukeminen. Ensinnäkin, lihoin leikkauksen jälkeen yli viisi kiloa. On normaalia, että turvotuspainoa tulee ja se todennäköisesti häviää ajan mukana. Omalla kohdallani tämä tosin tarkoittaa sitä, että vaikka osa painosta on jo pudonnut niin omat housut eivät mahdu päälle. Housunnapin saaminen kiinni on mahdotonta, sillä käsissä ei ole tarpeeksi voimaa siihen. Napin kiinnilaitto-liike tuntuu inhottavalta rintalihaksissa, joka johtaa siihen ettei saa tarpeeksi voimaa vetää nappia reikää kohti.

Selkäkipu.Selkälihakseni ovat täysin jumissa! Leikkauksen jälkeen tulee maata ja nukkua ainoastaan selällään vähintään kahden viikon ajan. Hyvää asentoa on hankala löytää ja pystyasennossakin selkää särkee. Unelmoin kyljellä makaamisesta ja toivon, että joskus vielä pystyisin makaamaan vatsallanikin taas.

_DSC0183_1

Ensimmäiset pari viikkoa ovat leikkauksen jälkeen hankalimmat, mutta sitten se pikkuhiljaa helpottaa. Mulla tulee huomenna juurikin se kaksi viikkoa leikkauksesta. Olen päässyt lääkkeistä lähes kokonaan eroon, tällä hetkellä syön enää 400mg buranaa 1-2 kertaa päivässä. Ollaan siis koko ajan menossa parempaan päin. Täysin parantumiseen menee toki aikaa kuukausia tai jopa pidempään, mutta on mukava tietää, että pahin on jo ohitse. Pelkäsin leikkauksen jälkeisen ajan olevan paljon hankalampaa, joten olen iloinen että se onkin mennyt helpommin kuin olin olettanut.  

Toivottavasti nämä tissiaiheiset postaukset eivät jo tule korvistanne ulos! Haluan kirjoittaa aiheesta, sillä moni on ilmaissut kiinnostuksensa aihetta kohtaan ja tällä hetkellä tisseihin liittyvät jutut ovat niin suuri osa arkea, etten osaisi oikein muusta kirjoittaakaan. Ollaan oltu viikon ajan vatsataudissa koko perhe, eli ollaan vain löhötty kotona päivätolkulla eikä täällä tapahdu mitään. Yritän tehdä huomenna postauksen rinnoista ennen ja jälkeen, sitten päästään pikkuhiljaa myös takaisin muihin aiheisiin. Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

Tissit ennen ja jälkeen

$
0
0
Lupasin teille kuvia ennen ja jälkeen rintaleikkauksen, joten tänään niitä on luvassa. Hakeuduin rintaleikkaukseen alunperin siksi, että ennestäänkin pienet rintani ovat kolmen raskauden ja imetysajan jälkeen kadonneet tyystin. Konsultaatioon mennessäni itsekin yllätyin, kuinka ammattilaisenkin mielestä rintani olivat täysin surkastuneet. Lihasten, ihon ja nännien lisäksi rinnoissani ei ollut mitään. Kaikki rintakudos puuttui. Lähes lapsesta asti rintojen kasvua odottaneena edes ne ihmeet joihin kehoni on vuosien aikana pystynyt, luomaan ja ruokkimaan jälkikasvuni, eivät yrityksistä huolimatta auttaneet minua hyväksymään itseni sellaisena kuin olin.

Leikkauksesta on nyt aikaa tasan kaksi viikkoa. Implantit ottavat oman aikansa asettautua kehoon, joten ihan lopullisessa kunnossa nämä eivät ole vielä aikoihin. Implantit ovat siis pisaran muotoiset ja kooltaan 390g. Koska joku kuitenkin kysyy, niin uudet rinnat ovat kuppikokoa D, ainakin tukiliivieni mukaan, jotka ovat kokoa 70D. Jännittää lähteä liivikaupoille myöhemmin, jos nyt vaikka löytyisi ihan oikeasti sopivan kokoisia liivejä.

rinnatennen_1rinnatjälkeen_1

Ensimmäinen viikko leikkauksen jälkeen oli kieltämättä aika hankala. Leikkausmorkkis tuli jo toisena päivänä ja kivuissani itkin, mitä meninkään tekemään. Suihkuun mennessäni uusi ulkomuoto tuntui vieraalta ja tukiliivien riisuminen aiheutti pahoinvointia. Olin varma siitä jo ennen leikkausta ja olen varma siitä edelleen - vaikeinta minulle tulee olemaan hyväkyä se, että kehossani on jotain sinne kuulumatonta. Nyt kahden viikon jälkeen pahimpien kipujen ollessa historiaa oloni on jo paljon parempi. Lisätukivyötä olisi hyvä käyttää vielä viikon ja tukiliivejä muutaman viikon ajan yötä päivää, jatkossa tarpeen ja oman mielen mukaan. Rintojen muovautuminen lopulliseen muotoonsa ja implanttien asettautuminen aloilleen voi viedä jopa neljästä kuuteen kuukautta leikkauksesta, joten siihen asti nämä eivät ole vielä lopullisen näköiset tai tuntuiset. 

rinnatennen_2rinnatjälkeen_2

Alkuun kauhistelin rintojen kokoa. Itse asiassa kauhistelin sitä jo konsultaation jälkeen sovittuamme kirurgin kanssa implanttien koosta. Näin jälkeenpäin ajateltuna nämä eivät kuitenkaan ole yhtään liian isot, ero onkin yllättävän pieni etenkin vaatteet päällä. Rinnat istuvat mielestäni kehooni melko luonnollisesti koonsa puolesta. Ovathan ne tietenkin tiiviimmät kuin luomurinnat eikä minulla ole yhtään rintakudosta joka pehmentäisi implantin tuntumaa. Olen kuitenkin todella tyytyväinen, että uskalsin käydä kaiken tämän läpi. Tunnen itseni naisellisemmaksi ja itsevarmemmaksi, vaikka ei se itsevarmuus loppupeleissä rintojen koosta johdu. Kehoni on ryhdikkäämpi ja vaatteet istuvat paremmin päälle. Tähän mennessä kaikki kokeilemani vaatteet ovat mahtuneet päälleni edelleen, vaikka pelkäsin ennen leikkausta tarvitsevani totaalista vaatekaapin uusimista. En tiedä millaiset kannut olisin tarvinnut onnistuakseni siinä... Lopputulos miellyttää omaa silmää ja sehän on tärkeintä. Nyt sitten odotellaan, että viimeisetkin kivut ja epämiellyttävät tunteet poistuvat, rintoihin palautuu tunto ja implantint löytävät lopullisen paikkansa kehossa.

Yleensä en mielelläni puhu blogissa raha-asioista, mutta monia varmaan kiinnostaa leikkauksen lopullinen hinta. Halusin ehdottomasti leikattavaksi Suomessa, vaikka etelänaapurissa olisin varmaan säästänyt tonneja. Minä sain leikkaushinnan arvonlisäverottomana ja säästin siinä useita satasia, mutta kyllähän tämä kallis paukku silti oli. Lopullinen hinta oli siis 7250€ sisältäen konsultaation, verikokeet, implantit, leikkaus- ja anestesiakulut, sairaalayöpymisen, kahdet tukiliivit ja lisätukivyön, tukisukat, lääkkeet sekä jälkitarkastukset.

Mitäs pidätte lopputuloksesta? Oliko leikkauksen arvoinen juttu? Omasta mielestäni ainakin oli!

Lomalla kotihoidosta

$
0
0
Kaikki minut tuntevat varmasti tietävät, että olen varsin nipo mitä tulee lasten rutiineihin ja tarkkoihin päivärytmeihin. Ruoka-ajat, päiväunet ja iltatoimet hoidetaan aina samoihin aikoihin, päivärytmi on sama joka päivä ja se pitää lapsen kärryillä siitä mitä tapahtuu seuraavaksi. Uskon, että tarkat rutiinit helpottavat lapsen olemista, sillä lapsen kiukuttelu siirtymätilanteissa vähenee hänen oppiessaan tietämään mitä seuraavaksi tapahtuu. Lapsi tajuaa, että on turha kiukutella asiasta, joka tapahtuu samalla tavalla päivästä toiseen. Okei, ei se aina niin mene, mutta uskon että moni turha kiukku jää rutiinien avulla pois. Kyllä meilläkin kiukutellaan nukkumaanmenosta usein iltaisin, vaikka jokainen tietää että se nukkumaanmenoaika koittaa päivän päätteeksi.

_DSC0102_1

Kesä on vasta alussa, mutta näyttää käyvän niin, että nipomamma osaisi vähän jopa hellittää lomalla. Kun ei ole pakollisia menoja, harrastuksia tai kerhoja, on helpompi olla vapaammin ilman niitä rutiineja. Ei haittaa, jos aamupala on normaalia myöhemmin tai jos päiväunille meno venyy tunnilla. Kyllä meidän päivät edelleen kuluu rutiinien mukaisesti, mutta tärkeintä on ehkä se, ettei niitä noudateta enää kellontarkasti. Ei ole pakko syödä kahta lämmintä ateriaa, nukkumaanmenoa voi joustaa hieman, jos lapsi ei ole väsyneen oloinen ja on nukkunut edellisyön hyvin. Silloin voidaan katsoa vielä yksi ohjelma tai lukea ylimääräinen iltasatu. Nämä ovat varmasti pieniä asioita monille, mutta minunkaltaisilleni päivärytmistä tarkkaan kiinni pitäville iso juttu. Ja oikeastaan jo näin muutaman päivän jälkeen huomaan olevani rennommalla mielellä. Toki olen muutenkin tällä hetkellä sellaisessa tilassa että joudun hieman soveltamaan arkea, kun en kykene kaikkea normaalisti tekemään, mutta sitä suuremmalla syyllä pitäisi jättää turha stressaaminen ja kellon kyttääminen pois.

_DSC0122_1_DSC0123_1

Vaikka Sami onkin töissä todennäköisesti suurimman osan kesästä, haluan antaa lapsilleni kesälomalla jotain arkea erityisempää. Yritetään keksiä uutta tekemistä ja hauskoja retkikohteita, nauttia kesästä, toistemme seurasta ja kiireettömistä päivistä. Se, että lapset ovat muutenkin kotihoidossa ei tarkoita etteikö loma voisi olla erilaista kuin arki. Näillä pienillä muutoksilla saadaan kotonaolo tuntumaan erityisemmältä ja sehän on juurikin sitä lomailua! Kun hieman höllentää sääntöjä, vaikkapa vain kattamalla lounas picnic-viltille parvekkeelle ja korvaamalla perus lämmin ruoka ja maito voileivillä ja mehulla, muuttuu päivä heti erityisemmäksi kuin tavallinen arkipäivä. Lapset eivät vaadi joka päivä reissuja huvipuistoon tai muihin hienoihin kohteisiin, sillä pienetkin asiat ovat heille isoja ja hienoja kokemuksia! Oli se sitten lounasretki parvekkeelle tai vaikka uusi yhteinen leikki kotipihalla, niin se on merkityksellistä ja uutta. Tässä siis vinkki myös heille, jotka eivät pysty tai halua laittaa satoja euroja huvitteluun kesälomalla.

_DSC0129_1

Syksyllä kerkeää kyllä elää tiukkojen rutiinien alaisena arjen taas alkaessa. Meidän syksyn kuviot ovat muutenkin hieman erilaiset, sillä enää meillä ei tule olemaan yhtään ns. vapaapäivää viikonloppuja lukuunottamatta. Joel menee päiväkotiin todennäköisesti neljäksi päiväksi viikossa, Alexilla on kolme kerhopäivää ja se viikon ainoa vapaapäivä on muskaripäivä, jolloin aamu on yhtä kiireinen kuin muutkin. Koska olen edelleen jokseekin vastahakoinen Joelin päiväkodin aloitukselle, en ole vielä miettinyt hoitokuvioita valmiiksi. Täyttä viikkoa hän ei ainakaan tule siellä olemaan, mutta pohditaan vielä riittäisikö kolme hoitopäivää viikossa. Tai ehkä aloitetaan syksyllä kolmesti viikossa ja Joelin totuttua uuteen hoitopaikkaan voidaan lisätä se neljäskin hoitopäivä viikko-ohjelmaan. Onneksi on vielä muutama kuukausi aikaa pohtia näitä hoitokuvioita.

Miten te lomailette kotihoidossa olevien lasten kanssa?

Kaksi pientä salaisuutta

$
0
0
Nimen valitseminen lapselle on jännittävä ja hauska prosessi. Nimivaihtoehtojen etsiminen, makustelu ja yhteen sovittaminen sukunimen kanssa on mielenkiintoista ja oikeastaan aika vaikeaakin. Täytyy ottaa huomioon tulevan vauvan sukupuoli, miltä hän näyttää ja tuleeko lapsi olemaan nimensä näköinen? Vaihtoehtoja on monia, mutta mikä onkaan se lopullinen valinta? Haluaako lapselle antaa kaksi vai kolme etunimeä? Meidän lapsista Joelilla on kaksi etunimeä ja Alexilla ja Hugolla on kolme etunimeä. Meillä ei ole tiettyä kaavaa nimien määrästä, vaan ollaan menty sen mukaan mikä sointuu parhaiten yhteen. 

Koska me olemme jättäneet sukupuolen selvittämättä kaikkien lasten raskauksissa, olemme aina miettineet nimiä sekä tytölle että pojalle. Tämän takia minulta onkin tasaisin väliajoin kysytty, millaiset nimet meidän lapsemme olisivat saaneet eri sukupuolen edustajina. En tiedä miksi pidän tätä aihetta niin kamalan salaisena, mutta en ole tainnut kovinkaan monelle kertoa poikiemme tyttönimiä. Ehkä se johtuu siitä, että samat nimet olisivat saattaneet saada käyttöä vielä tulevilla lapsilla. Maailmassa on kuitenkin niin monta kaunista nimeä, että vaikka lukkoon lyödyt nimet ovatkin ihania, ne ovat myös muuttuneet ajan saatossa.

Vaikka olemmekin tyytyväisiä lapsilukuumme eikä enää suunnitella perheenlisäystä, ei olla kuitenkaan täysin poissuljettu ajatusta neljännestä lapsesta. Onneksi tässä asiassa saa muuttaa mieltän jos siltä tuntuu, eikä tehty päätös ole kiveen hakattu. Ehkä elämäämme mahtuu vielä joskus neljäs lapsi, ehkä ei. Nimet meillä on kuitenkin valmiina sekä tyttölapselle että poikalapselle, jos niitä vaikka joskus vielä tarvitsisi. Ajattelin nyt kuitenkin paljastaa Joelin ja Alexin vaihtoehtoiset nimet, sillä niille ei enää ole käyttöä. Hugolle suunniteltu tyttönimi pysyy vielä tallessa mieltemme sopukoissa, säästössä mahdolliselle vauvalle.

joeltytt_1

Joelille mietimme pitkään antavamme nimen Henri. Muita nimiehdotuksia pojalle olivat mm. Toni, Benjamin, Kim, Matias ja Daniel. Lopulta päädyimme kuitenkin Joel-nimeen ja hyvä niin. Jos Joel olisi ollut tyttö, olisi hänen nimekseen tullut Ida Karoliina. Muita ehdotuksia tytölle olivat mm. Nora, Jasmin, Isabella, Iris, Lilja ja Mia. Kauniita nimiä kaikki, mutta enää en valitsisi tytölle enkä pojalle näistä ehdotuksista nimeä.

alextytt_1

Alexin kohdalla meillä oli oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa. Alex ja Emil. Hetken aikaa pallottelimme nimiä kuten Toni, Jami, Leo ja Niko, mutta ne jäivät pian unholaan. Tytölle nimi oli valmiina jo raskauden alusta asti, hän olisi ollut Nanna Karoliina. En muista meidän varsinaisesti edes harkinneen muita nimiä, mutta hetken aikaa ajatuksissa oli myös nimet Sonja, Susanna ja Alisa

Hugon nimen valintakaan ei ollut mikään maailman helpoin juttu, sen vääntämisestä voi käydä lukemassa täältä.

Nugettitehdas

$
0
0
_DSC0114_1

Me kokkailtiin tänään lounaaksi kananugetteja. En muista missä netin syövereissä törmäsin tähän reseptiin, mutta päätin heti kokeilla superhelpolta vaikuttavaa reseptiä. Nuggetit ovat varmasti monen lapsen makuun ja nämä ovat terveellisiä sekä valmistuvat helposti ja nopeasti. Nugettien kanssa mielikuvitus on rajana. Mausteita voi käyttää oman mielen mukaan ja lisukkeina voi tarjota mitä ikinä keksii. 

Tarvitset:
800g broilerin rintafilettä
150g Panko-korppujauhoja
3 kananmunaa

_DSC0115_1_DSC0124_1

Koska kokeilin näitä ensimmäistä kertaa, tein ihan maustamattoma nugetteja kokeillakseni mitä pojat ylipäätään pitäisivät näistä. Halutessaan korppujauhojen sekaan voi sekoittaa myös mausteita. Prosessi on helppo: Leikkaa kanafileet sopivan kokoisiksi palasiksi. Upota nugetit kananmunaan ja pyörittele panko-korppujauhoissa. Asettele pellille ja paista 200 asteisessa uunissa 15-18 minuuttia. Vajaasta kilosta kanaa tulee kaksi pellillistä nugetteja. 

Me syötiin tänään kananugetteja riisin ja teriyaki-kastikkeen kera. 

Päät pyörällä ja postissa

$
0
0
_DSC0136_1
_DSC0109_1_DSC0117_1

On taas tullut aika jolloin perheen keskimmäinen, kesän lapsi, täyttää vuosia. Alexin synttärit lähestyvät ja juhlien suunnittelu on jo täydessä vauhdissa! Kohta neljävuotias on itse ollut aktiivisena mukana valitsemassa teemaa ja vaatimassa niin vaikeita kakkuviritelmiä, että äidin pää menee pyörälle. Pinterest on kaikessa ihanuudessaan huono paikka etsiä inspiraatiota, ainakin silloin jos vieressä istuu kolmevuotias joka haluaa kaiken mitä näkee! Tän ja tuon ja vielä tuonkin superhypervaikean näköisen jutun. Pyrin pysymään teemassa parhaani mukaan tarjoilujen sekä kodin koristelun suhteen, mutta taidan olla hieman pulassa. Toivottavasti raati hyväksyy ne jutut jotka onnistun toteuttamaan kaikkien mahdottomilta tuntuvien ideoiden seasta.

Juhlien teema valikoitui synttärisankarin toiveiden mukaisesti, eli Legoa on luvassa. Tuttuun tapaan lähdettiin soveltamaan kutsukorttejakin teeman mukaisiksi. Noh, tämä vaihe oli kieltämättä helppo. Pino keltaista pahvia, musta tussi ja lapsi väkertämään legoukkojen päille naamoja. Yritin rohkaista Alexia piirtämään hymyileviä naamoja, mutta sain vain epäluuloisen mulkaisun ja itsestäänselvällä äänensävyllä tokaistun "Nämä ovat kyllä ihan iloisia". Alex hoiti siis naamat ja auttoi sujauttamaan päät postituskuoriin. Sen lisäksi reippaat pojat koristelivat kirjekuret ja auttoivat kuskaamaan Hugoa rattaissa lähimmälle postilaatikolle asti, kun en itse saa vielä rattaita työntää. Kohta päitä alkaa putoilemaan lähipiirin postilaatikoihin. 

Vinkkejä Lego-teemabileisiin otetaan vastaan!

Viewing all 301 articles
Browse latest View live