Quantcast
Channel: hutimeni
Viewing all 301 articles
Browse latest View live

Hei hei, hiukset!

$
0
0
_DSC1468_1_DSC1422_1_DSC1426_1

Tänään aamulla marssin luottokampaajalleni yhdellä tavoitteella: pelastaa hiukseni! Mulla on todella ohut ja hauras hiuslaatu, ja kuontaloraukka on kärsinyt raskauksien ja imetyksien aikana paljon. Latvani ovat olleet todella huonossa kunnossa ja värikin oli haalistunut niin rankasti pois, että tukkani oli tahattomasti kuin liukuvärjätty. Olen aina tykännyt pitkistä hiuksista, mutta omat hiukseni eivät vaan ehdi kasvaa pitkiksi ennen kuin latvat menevät huonokuntoisiksi. Joten, tänään annoin kampaajalleni selkeät ohjeet: Tee mitä vaan, kunhan poistun täältä parempikuntoisten hiusten kanssa, olen varautunut lähtemään lyhyenä pois. Ja niinhän siinä kävi, että puolet hiuksistani jäivät kampaamon lattialle. Lyhyeen tukkaan on hieman hankala tottua, mutta näistä tuli paljon kivemmat kuin olin odottanut! 

Väriä ei lähdetty tällä kertaa päivittämään, sillä kuulemma se saattaisi huonontaa hiusten kuntoa entisestään. Sen sijaan ostin itselleni testiin KC Professionalin color maskin, joka normaalia värjäämistä hellävaraisemmin sävyttää hiuksia samalla hoitaen niitä. En ole vielä päässyt testaamaan hoitoainetta, joten jää nähtäväksi miltä tukka näyttää sen jälkeen. Olen kuitenkin tyytyväinen uuteen long bobiini. Mitä pidätte uudesta lookista? 

Tervetuloa, joulufiilis!

$
0
0
joulu2

Viime päivinä meidänkin kodissa on alettu valmistautumaan joulun tuloon. Yleensä pyrin välttämään jouluhössötystä, kunnes on joulukuu, mutta nyt ensimmäisen adventin ollessa jo marraskuun puolella ja jonkun muun tuntemattoman mielenvikaisuuskohtauksen takia olen lipsunut. Ei ole mitenkään salaista tietoa, että olen jonkun asteen jouluvihaaja. Lastensaannin jälkeen joulunvietto on saanut ihan uuden merkityksen ja yhtäkkiä huomaakin haluavansa laittaa kotia, suunnitella lahjoja ja luoda tunnelmaa. On sitä päästy jo uhkailemaan ikkunoissa kurkkivilla tontuillakin, heh. Huomenna alkaa joulukalenteri, joka on meillä joulusukka, johon ilmestyy yön aikana pieniä lahjoja tai herkkuja. Sukka-kalenterin lisäksi pojilla on perinteiset paperiset kalenterit, tänä vuonna en halunnut suklaakalentereita ollenkaan. En kyllä halunnut viime vuonnakaan, mutta pojat saivat sellaiset jostain niin pääsivät sitten niitä suklaita mutustelemaankin pitkin joulukuuta mamman vastustelusta huolimatta.

IMG_20151126_203453IMG_20151130_204251joulu1

Viime viikolla leivottiin joulutorttuja ensimmäistä kertaa. Joel ja Alex saivat tehdä torttunsa alusta asti itse - ihan söpöjä niistä tuli. Tänään taas askarreltiin lumihiutaleita ikkunoihin ja koristeltiin kotia hieman. Poikia ei kovasti lumihiutaleiden teko kiinnostanut, joten sain väkertää keskenäni. Googlen avulla tekeleistäni tuli jopa oikeasti hienoja! Olen aloitellut paketointiurakkaakin, vaikka lahjanarut vielä puuttuvatkin ensimmäisistä paketeista. Yhdessä asiassa olen sentään hyvä - osaan ostaa lahjoja etukäteen pitkin vuotta eikä kaikkia lahjaostoksia tarvitse jättää viimetinkaan. Toisaalta, en tiedä onko se sittenkään hyvä asia, meinasin nimittäin ostaa samat lahjat uudestaan unohdettuani, että olen jo ostanut ne. Lähipiirin lahjaideat olen kerännyt listaksi ja tiedän suurin piirtein mitä ostaa kenellekin. Tykkään antaa lahjoja, mutta en halua lahjojen olevan kaikki kaikessa. Pojat saavat meiltä muutaman toivelahjan ja joitain käytännöllisiä juttuja - sukulaisilta tulee kuitenkin paketteja ihan riittämiin. 

Joulufiiliksiä Instagramissa @jenskujne

Maailman makein joulukuusi

$
0
0
_DSC1658_1

Joulukoristeet ovat iso osa joulun tunnelmaa, kuten myös erilaiset herkut ja joulukarkit. Kotia on kiva koristella kynttilöillä, tontuilla ja muilla jouluaiheisilla koriste-esineillä, sekä laittaa esille jouluherkkuja kulhoihin naposteltavaksi. Tietyt karkit ovat sellaisia, jotka kuuluvat vain jouluun, kuten suklaapukit ja konvehtirasiat. Itse miellän myös vihreät marmeladikuulat ainoastaan joulunajan herkuksi, ja tuntuisi jopa oudolta syödä niitä muina vuodenaikoina. Toisaalta esimerkiksi juustonaksutkin kuuluvat mielestäni vain juhannukseen, enkä ymmärrä ihmisiä jotka syö niitä muuten vaan, hahaha! Äidilläni on ollut tapana tehdä vihreistä kuulista marmeladijoulukuusia, ja nyt on minun aikani jatkaa perinnettä tuoden nämä koristeet omaankin kotiin. Karkkien käyttö koristeluun on hauska tapa tehdä hieman erilaisia ja syötäviä koristeita! Herkullisen marmeladijoulukuusen valmistaa kömpelömpikin askartelija ihan hetkessä, ja siitä riittää iloa sekä silmille että suulle koko joulun ajaksi! 

_DSC1645_1_DSC1654_1_DSC1661_1_DSC1670_1

Kauniin marmeladikuusen valmistukseen tarvitsee styroksikartion, foliopaperia, coctail-tikkuja ja vihreitä kuulia. 10 x 25cm kartioon menee noin 750g marmeladia. Jos haluaa koristella kuusta hieman yksityiskohtaisemmin, voi osan vihreistä kuulista korvata värikkäillä marmeladikuulilla ja laittaa kokonaisen keltaisen kuulan latvaan tähdeksi. Kuulien väleihin voi halutessaan työntää mausteneilikkaa, joka tuo ihanan jouluisen tuoksun kotiin. Kuulat puolitetaan ja kiinnitetään kartioon puolikkailla coctailtikulla. Kannattaa aloittaa täyttäminen yläpäästä, jolloin mahdolliset tyhjät kohdat jäävät vähemmän näkyville kuusen alaosaan. Helppo homma kivalla lopputuloksella!

Kiitollisuutta

$
0
0
_DSC1703_1

Meidän itsenäisyyspäivän juhlistaminen on sujunut rauhallisissa merkeissä. Aamupäivällä kotona leikkien ja iltapäivällä vanhempieni luona päivällisellä. Syötiin teriyakilohta, perunamuussia ja salaattia. Ei ehkä perinteisintä itsenäisyyspäivän ruokaa, mutta oli sentään sinivalkoinen kattaus. Jälkiruoaksi loihdin hätäpäissäni huoltoaseman valikoimasta jäätelöä kermavaahdolla ja suklaarouheella, sillä äitiparkani oli unohtanut sekä ruokaviinin että jälkiruoan. Onneksi isoäitini toi viiniä ja lähihuoltoasema oli auki. Joka vuosi olen jaksanut tapittaa Linnanjuhlien pukuloistoa, mutta viime vuosina en ole yhtä innostuneesti istunut telkkarin äärellä, vaan juhlavastaanotto on saanut lähinnä pyöriä taustalla jos sitäkään. Osittain siksi, että en voi keskittyä pelkästään televisioon lasten hääriessä ympärillä, ja osittain siksi, ettei se nyt kuitenkaan ole niin mielenkiintoista - tuntitolkulla pelkkää kättelyä ja jonottamista. Parhaan pukuloiston näkee kuitenkin iltapäivälehtien koosteista myöhemminkin.

_DSC1642_1_DSC1659_1_DSC1673_1_DSC1694_1_DSC1688_1

Suomen itsenäisyydellä on varmasti jokaiselle suomalaiselle suuri merkitys, vaikkei asiaa usein ajattelisikaan. Juhlistamalla kotimaatamme jokaisena joulukuun kuudentena päivänä annamme arvostuksemme sodassa itsenäisyyden vuoksi taistelleille aiemmille sukupolvillemme, veteraaneille ja lotille. Itse voin ylpeänä kertoa kahdeksan vuotta sitten pois nukkuneen isoisäni puolustaneen kotimaatamme, ja edelleen ikäisekseen upeassa kunnossa oleva isoäitini palvelleen sodassa lottana. Mitä meillä olisikaan, jos Suomi ei olisi saanut tai pystynyt puolustamaan itsenäisyttän? Miltä Suomi näyttäisi tänä päivänä, jos emme olisi itsenäinen? 

Eilisen iltapäivän vietin rakkaan, kunnioitettavat 92-vuotta täyttävän isoäitini kanssa Suomen Kansallisbaletissa katsoen Pähkinänsärkijää ja Hiirikuningasta. Väliajalla skoolasimme shampanjalla ja juhlistimme samalle päivälle osunutta isoäidinisäni 122-vuotissyntymäpäivää. Näin itsenäisyyspäivän aikoihin sitä tulee muistettua, ettei Suomessa ole enää montaa elossa olevaa veteraania. Muistetaan siis kunnioittaa kotimaatamme, veteraanejamme ja tottakai kaikkia isovanhempiamme. Annetaan heille aikaa kiireisistä elämänmenoistamme, sillä liian pian tulee se päivä, kun he joutuvat lähtemään luotamme pois lopullisesti. 

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi, ja kiitos tämän juhlapäivän mahdollistaneille veteraaneille!

Joulukorttitehdas

$
0
0
Huom - jos olet läheisemme, etkä halua nähdä joulukorttiasi etukäteen, älä selaa alemmas!

Maanantaina ehtii vielä laittaa joulukortit punaisessa kuoressa postiin, jotta ne varmasti ehtivät perille ennen joulua. Ajattelin jakaa teille muutaman helpon askarteluvinkin, jonka voi toteuttaa jopa pienen lapsen kanssa. Minä pidän itse askartelemisesta tosi paljon, mikä on varmasti ollut kaikkien tiedossa aiemminkin. Yritän aina ottaa lapset mukaan askartelemaan kutsukortteja, synttärikortteja ja joulukortteja, joten pyrin keksimään kauniita ja helppoja ideoita toteutettaviksi. Pinterest on mainio paikka etsiä inspiraatiota, siellä on toinen toistaan upeampia vinkkejä ihan kaikkeen!

Lapset saivat askarrella kortteja kummeilleen sekä muutamille sukulaisille, Hugokin teki omansa - pienellä avustuksella tietty. Tein vielä itse muutamat paperista taitetut joulukuuset. Pidän itse simppeleistä, hieman abstrakteista ja yksinkertaisista korteista, joten tällä teemalla mentiin taas. Less is more. Jos aikaa olisi rajattomasti, lähettäisin kaikille sukulaisille ja ystäville itse tehdyt kortit. Tällä kertaa päätin muistaa vain kaikista lähimpiä sukulaisia ja ystäviä, ja aika meinasi silti loppua kesken. Hyvänä ohjenuorana olisi lähettää kortit heille, joilta edellisvuonna sait itse joulutervehdyksen, mutta kuka sellaisesta pitää kirjaa? En muutenkaan tiedä paljonko ihmiset enää nykypäivänä harrastavat paperisten joulutervehdysten lähettämistä? Eiköhän ainakin osa joulutervehdyksistä ole siirtynyt puhelimen ja netin kautta tehtäviksi. Onko teillä lukijoilla tapana lähettää perinteisiä joulukortteja?

_DSC1713_1_DSC1714_1_DSC1721_1_DSC1725_1_DSC1729_1

Joel ja Alex tekivät kahdenlaisia kortteja; poroja sekä lumiukkoja. Sormivärejä, kyniä ja värikästä paperia apuna käyttäen syntyivät hauskat kortit, jotka ovat ihan nätitkin vaikka ovatkin lasten tekemiä. Omien lasten taideteoksia kohtaan äiti on tietenkin aina ihastunut, mutta mielestäni etenkin lumiukot ovat tosi kivat. Käytettiin porojen silmiin sekä lumiukkojen silmiin ja suuhun apuna sormiväriin kastettua puutikkua, ettei silmistä tulisi liian isoja. Hugo taiteili yksivuotiaan tapaan abstrakteja kuvia sinisellä sormivärillä, joten ne esittäköön sakeaa lumisadetta. Hugon korteista tuli vähän pöhköt! Mutta onpahan luminen joulu ainakin kortissa, mikäli sää meinaa pysyä tällaisena surkeana syyssäänä vuoden loppuun. En pidä lumesta, mutta sateesta vielä vähemmän.

Leivontapäivän tunnelmia videolla

$
0
0
Eilen vietettiin perheessämme suurta leivontapäivää, perinnettä jota on jatkettu jo vuosikaudet. Viime vuosina ollaan saatu mukaan uusia leipureita ja tänä vuonna porukkaan kuului minä, siskoni, äitini, kummitätini, siskoni kummitäti ja hänen sukulaistyttönsä sekä minun pojat, joista Hugo kylläkin oli isänsä kanssa mummilla suurimman osan ajasta. Leivontapäivän tärkeimmät kulmakivet ovat hillotäytteiset joulupullat sekä tietenkin piparkakut. Joka vuosi pitää myöskin kokeilla jotain uutta, joten tällä kertaa leivottiin omenaleipää ja suklaaöveri-piparminttu-monstercookieseja. Minä rakensin tähtipipareista joulukuusia ja pojat olivat innostuneina mukana leipomassa, koristelemassa sekä tietenkin mussuttamassa taikinaa, strösseleitä ja kaikkea muuta mitä suuhun löysivät. Hauska, toiminnantäyteinen ja sopivasti väsyttävä päivä takana! Nyt on jouluksi kokonainen herkkupataljoona valmiina nautittavaksi. Pidin myös kameraa ahkerasti mukana tohinoissa, joten katsokaa ihmeessä videolta lisää leivontapäivän tunnelmia!


 

Uutta ilmettä perinteiselle joululahjalle

$
0
0
_DSC1714_1

Viinipullot ja suklaarasiat ovat melko yleisiä lahjoja päiväkodin tädeille, sukulaisille ja ystäville. Kuitenkin, sellaisenaan ne ovat vähän tylsiä ja persoonattomia. Selatessani Pinterestiä törmäsin kuvaan, jossa viinipullosta ja keltaisista suklaakonvehdeista oli askarreltu ananas, ja siitä sainkin idean tähän projektiin. Lähdin kaupasta etsimään vihreäkääreisiä karkkeja ja löysinkin Pandan minttutoffee-konvehteja. Viiniksi kelpaa mikä tahansa pullo, mutta se kannattaa tietenkin valita vastaanottajan viinimieltymyksen mukaan. Tämä joulukuusi valmistui alle tunnissa ja on paljon näyttävämpi, kuin pelkkä viinipullo ja suklaarasia.

Valmistukseen tarvitsee vihreää kreppipaperia, keltaista paperia tai ohutta kartonkia, kuumaliimapistooli ja siihen sopivaa liimaa, vihreäkääreisiä suklaakonvehteja ja viinipullon. Koska askartelin tämän testikappaleen itsellemme, ostin omaan makuni mukaan puolikuivaa ja hedelmäistä valkoviiniä.

_DSC1730_1_DSC1737_1

Kreppipaperista leikataan ympyrän tai soikion muotoisia paloja, jotka liimataan suklaakonvehdin ympärille ja sitten viinipullon kylkeen. Tätä jatketaan, kunnes pullo on melkein korkkiin asti täynnä konvehteja. Korkin ympärille asetellaan paperista leikattu tähti. Minä sovelsin netistä löytyneitä kolmiulotteisen tähden taitteluohjeita ja liimasin kaksi tähteä yhteen, jotta se peittäisi korkin myös takapuolelta. Yhden pullon peittämiseen kului kolme rasiaa suklaakonvehteja ja siitä jäi vielä muutama makupala yli. Yhdeksän euron viinillä ja vajaan neljän euron suklaarasioilla valmiille pullolle tuli hintaa noin 20 euroa, mikä ei mielestäni ole kovin paljon näin kauniista lahjasta!

Joululoma on löhöloma

$
0
0
Tänään meillä alkoi joululoma. Harrastukset ja kerhot ovat tauolla, jouujuhlat juhlittu ja nyt enää odotellaan maagista jouluaattoa innoissamme! Loman ensimmäisenä päivänä päätettiin ottaa ihan rauhallisesti ja tehdä juuri sitä mitä huvittaa. Ensin suunnitelmana oli mennä ulos leikkimään, mutta nähtyämme kurjan sään, talven alta pois siivotut keinut ja kaivamiseen liian kohmeisen hiekkalaatikon päätimme kuopata sen idean. Sen sijaan ollaan löhötty, katseltu hauskoja lastenohjelmia, luettu kasapäin kirjoja, laulettu ja askarreltu. Ollaan kiukuteltu väärän värisistä vaatteista ja hivuttauduttu kerta toisensa jälkeen naamat kiinni telkkarin ruutuun, huomautuksista huolimatta. Hugo on tehnyt tavanomaisia pahuuksiaan, kuten varastanut aterimia ja tonkinut roskiskaappia. Tulipahan pientä pahantekijää kuvatessa myös huomattua, että etenkin uuni kaipaisi pesua noista tahmaisista kädenjäljistä, hah! Onneksi täss lomaillessa kerkeää ryhtyä perusteelliseen joulusiivoukseen.

_DSC1741_1_DSC1774_1_DSC1791_1_DSC1717_1

Koko syksy tuntuu menneen tietynlaisessa suorituspainesumussa. Elämä on ollut enimmäkseen selviytymistä ja jaksamista, loputtoman pitkine työpäivineen ja jokapäiväisine harrastusmenoineen. Ollaan juostu pää kolmantena jalkana päivästä toiseen, silti tekemättä mitään. Olen ollut väsynyt, yksinäinen ja alakuloinen. Samalla kuitenkin täynnä onnea ja iloa seurannut vauvani kasvua taaperoksi, nauranut kippurassa lasteni hauskoja juttuja ja ottanut ilon irti myös useimmista illoista Samin kanssa kahden, lasten mentyä nukkumaan. Tällainen on elämämme tämänhetkinen vuoristorata, viiden vuoden päästä rata on jo rakennettu ihan erilaiseksi!

Illalla jätetään lapset mommon hellään huomaan, ja mennään Samin kanssa treffeille. Häistämme tulee tänään tasan neljä vuotta, eli juhlimisen aihetta on! Neljän vuoden ajan avioliittomme on ollut onnellinen, ihana, vaikea, räiskyvä spektaakkeli, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Hyvät ja huonot hetket kuuluvat elämään, ilman niitä kaikki olisi liian tasapaksua ja tylsää. Toivottavasti meillä on edessä vielä monta yhteistä vuotta.

Vuorokausi kahdestaan

$
0
0
Lauantai-aamupäivänä vietiin lapset hoitoon tarkoituksena viettää kokonainen vuorokausi kahdestaan. Sami oli ihanasti suunnitellut varaavansa meille sviitin Haikon Kartanosta, että pääsisimme upealle rentoutuslomalle. Ajatus oli todella kaunis ja oli ihana huomata, että Sami, joka on romanttisen aviomiehen täysi vastakohta, oli omin neuvoin suunnitellut jotain tällaista ja jopa järjestänyt lastenhoitajatkin valmiiksi. Jostain syystä minulla ei kuitenkaan ollut yhtään fiilistä lähteä, ja toivoinkin että vietettäisiin mieluummin aikaa rennosti kotimaisemissa. Päätimme siis yhteistuumin siirtää hotellilomailu toiselle ajankohdalle.

ig_1

Joten lauantaina suunnattiin kaupungille tekemään viime hetken jouluostoksia ja viettämään aikaa yhdessä. Kierrettiin kauppoja, pysähdeltiin kahville tai drinkin äärelle, juteltiin niitä näitä ja nautimme kahdenkeskeisestä ajasta. Iltaa kohden alkoi tulla nälkä, mutta ajattelemattomina emme olleet varanneet pöytää etukäteen, mikä meinasi pikkujoulusesongin viimeisenä lauantaina tuottaa hieman ongelmia. Lopulta ravintolaksi valikoitui Virgin Oil Co, jonne pääsimme jopa jonottamatta - pari muuta ravintolavaihtoehtoa tarjosivat pelkkää ei oota ja toinen paikka antoi odotusajaksi muutaman tunnin. 

ig_2

Syötiin pitkän kaavan mukaan; aperitiivit, alkupalat, pääruoka, jälkiruoka ja vielä kahvia Samille. Mä oon ollut juomatta kahvia niin pitkään, että silloin tällöin nautittu kupillinen tuottaa hirveät tärinät ja voimakasta pahoinvointia. Harmi, sillä joskus kahvi maistuisi oikein hyvin. Alkujuomiksi otettiin aivan upean makuiset mustikkamojitot. Mojito on yleisesti mun ehdoton lempidrinkki, mutta täytyy sanoa, että tuo mustikkainen versio oli jopa perinteistä parempi! Alkupalaksi minä söin bruschettan ja Sami otti tomaattikeittoa. Pääruoaksi valittiin molemmat naudanpihvit, kastike oli aivan mahdottoman hyvää! Mun on pakko ylistää ihan kaikkea mitä söin, koska se oli oikeasti taivaallista! Jälkiruoaksi Sami söi suklaakakkua ja minä appelsiinisorbettia. Yleishälinästä huolimatta tunnelma ravintolassa oli rauhallinen ja lämmin, palvelu pelasi todella hyvin eikä hinta-laatusuhteessakaan ole moittimista. Tämä ei ollut ensimmäinen kertani Virgin Oilissa eikä todellakaan jää viimeiseksi. 

ig_3

Illallisen jälkeen suunnattiin kuuliasina Alepan herkkuhyllyn kautta kotiin, taidettiin olla jo puoli kymmenen aikoihin kotisohvalla. Ilta kului Big Bang Theoryn parissa ja aamulla naureskeltiin, kuinka jaksettiin valvoa jopa kahteentoista asti.  Yleensä sitä tulee arkisin helposti valvottua puolen yön yli, mutta jostain syystä lasten ollessa yökylässä me simahdetaan Samin kanssa aina ennätysaikaisin. Kai se on se erilainen, rauhallinen tunnelma joka väsyttää mukavasti. Aamu alkoi croissant-aamiaisella jonka jälkeen minä lähdin vielä äitini kanssa joulukuusiostoksille ennen poikien kotiin hakua. Vaikka olisi ollut todella ihanaa viettää viikonloppua hienon hotellin ylellisessä sviitissä, oli tämä rento viikonloppu kotimaisemissa tällä kertaa paljon parempi vaihtoehto.

Kuvat tarjosi Instagram @jenskunje

Hyvää joulua!

$
0
0
joulu2015_2joulu2015_01joulu2015

Pienet tontut toivottavat kaikille oikein rauhallista ja hyvää joulua!

Jouluaatto videolla

$
0
0
Heippa ja hyvää tapaninpäivää! Meidän joulunvietto on sujunut rauhallisissä merkeissä. Jouluaatto vietetiin vanhempieni luona, jonne keräännyttiin koko perheen voimin. Paikalla olivat vanhempani, siskoni ja hänen poikaystävänsä, veljeni, isoäitini ja tietenkin meidän perhe. Oli aika palapeliä saada yksitoista henkeä mahtumaan edes saman pöydän ääreen, ja sekin onnistui vain jakamalla iso kulmasohva väliaikaisesti kahteen osaan ja työntämällä joulukuusi keittiöön pois tieltä. Syötiin hyvä jouluateria ja pöytä notkui herkkuja. Joelin lempiruuaksi valikoitui frittimuikut, joiden maistamista hän on odotellut jo tovin. Joel oli aivan hämmästynyt kuullessaan aiemmin sykyllä, että on olemassa kaloja joiden ruotoja voi syödä - täytyihän niitä päästä maistamaan! Aiemmin perheen ainut muikunsyöjä on ollut isäni, mutta nyt hän sai montakin kaveria. Siskoni poikaystävän, Samin ja Joelin lisäksi myös isoäitini innostui maistamaan muikkua, "Kun Joel maistoi niin täytyy minunkin uskaltaa", hän totesi. 

Joulupukki ei tänä vuonna ennättänyt sisälle asti, vaan jätti lahjat takapihalle niin kovassa kiireessä, että reki savusi ja koko piha kipinöi tähtisädetikkujen tavoin. Pojat olivat haltioituneet näystä ja uskalsivat hädin tuskin tulla pihalle lahjasäkkejä noutamaan. Lahjoja kerääntyi yllättävän paljon, eli ollaan kaikki taidettu olla varsin kilttejä. Alexin lempilahjat olivat yllätys, ylläys Palomies Sami autoineen, iso paloauto, Lego paloasema ja "Pappan krydda" - eli Santa Marian Liquorice and herbs-mauste, jota hän aina saa isovanhempiensa luona. Papan lempparimauste on myös Alexin lemppari, ja hän oli aivan innoissaan omasta maustepurkista. Joel piti eniten uudesta dinosauruksestaan ja dinokirjastaan, tämäkään ei yllättänyt. Omien sanojensa mukaan hän ei pitänyt mistään muusta - mutta kyllä muutkin lelut ovat olleet jo kovassa käytössä. Hugo ei pahemmin lahjoista välittänyt, vaan haahuili lahjavuorten keskellä ja ihastui jo ensimmäiseen lahjaansa niin, ettei muiden avaaminen enää kiinnostanut.

Jouluaaton teemaksi valitsimme nolot jouluneuleet ja tilasimme siskoni kanssa sellaiset kaikille halukkaille lahjaksi. Yritin etsiä pojillekkin omia, mutta en löytänyt kuin yhdenlaisia, eikä niistä ollut sopivaa kokoa kaupassa. Tämä Ugly Christmas Sweater -villitys on kai peräisin jenkeistä, mutta näyttää ottaneen tuulta siipiensä alle myös Suomessa. Hauskojahan nuo ovat, vaikkakin melkoisen turhia lyhyen käyttöikänsä takia. 

Joulupäivän vietimme Samin isovanhempien luona, jossa saatiin taas herkutella joulupöydässä. Kaikki rakastavat mummon lihakastiketta ja odottivat sitä kuin kuuta nousevaa. Oli taas älyttömän hyvää! Mutta minun joulupäivän kohokohta oli ehdottomasti lanttulaatikko, jota en saanut aattona ollenkaan. Tapaninpäivä sen sijaan on kulunut vain kotona lojuen ja uusilla leluilla leikkien. Itse olen ollut aika kipeä, joten lepo on tullut tarpeen. Onneksi on vielä vapaapäiviä, sillä Samikaan ei taida mennä välipäivinä töihin. Meillä on siis meneillään pisin perheen yhteinen loma sitten syksyn 2014 isyysloman! Jouluaaton jälkeen poikia on kovasti mietityttänyt, miksi joulu on niin lyhyt, ja miksei lahjoja saa enää lisää. Onneksi joulu on taas vuoden päästä! 

Kamerani on lepäillyt koko jouluoman, enkä ole ottanut yhtään valokuvaa. Aattoiltana olin kuitenkin taas videokameran takana, eli tässäpä teillekin nähtäväksi kooste jouluaaton tunnelmista. 

Vuoden 2015 tavoitteet - yhteenveto

$
0
0
Kirjoitin alkuvuonna muistiin tavoitteita vuodelle 2015. Minulla ei ole tapana tehdä uudenvuoden lupauksia, sillä lupaus on mielestäni liian ankara ja ehdoton. Lupausten sijaan asetan itselleni tavoitteita ja olen itselleni armollinen niiden suhteen. Tavoitteiden eteen haluaa tehdä töitä, ja onnistuminen on palkitsevaa. Jos taas ei pysty toteuttamaan tekemiään lupauksia, se aiheuttaa negatiivisuutta ja epäonnistumisen tunnetta. Tammikuun tavoitepostaus on luettavissa täällä ja nyt on aika katsoa tavoitteiden tilaa uudestaan. Vaikka elämä jatkuu taukoamatta vuodesta toiseen, minusta on kivaa katsoa vuoden vaihtumista eräänlaisena uutena alkuna. Miltä kulunut vuosi on tuntunut? Mikä on ollut hyvää, mikä taas haasteellista? Millaisiin asioihin haluan keskittyä ja kanavoida energiani tulevana vuonna? Näitä asioita on hyvä miettiä, niin voi itsetutkiskelun kautta löytää enemmän mielihyvää ja tyytyväisyyttä elämäänsä.

_DSC1386_2

Stressivapaa vuosi 2015
En voi sanoa eläneeni stressivapaasti läpi vuoden. Stressi on muuttanut muotoaan, mutta mielestäni parempaan suuntaan. Olen osannut jättää vähemmälle huomiolle pienet jutut, kuten päivärytmin tarkkuus, sotkuisen kodin ja turhan pikkumaisuuden. Samalla elämä kolmen pienen lapsen kanssa on väistämättäkin stressaavaa. Kesällä alkanut Samin todella rankka työrupeama on kuluttanut energiaa, voimavaroja ja yhteistä aikaa, mutta samalla olen oppinut olemaan itseni kanssa, purkamaan stressiä niissä tilanteissa kun toinen käsipari ei ole ollut apuna lastenhoidossa, ja nauttimaan yhteisestä ajasta entistä enemmän. 

Kehon palautuminen ja liikuntainnon uudelleenherättäminen
Kehon palautumisen suhteen olen hyvällä mallilla. "Raskauspainoa" on edelleen kolme kiloa, mutta keho on muuttunut. Uskon, että osa jämähtäneestä painosta on tullut jäädäkseen lihasten muodossa. Liikuntaintokin on pysynyt kesästä asti jokseenkin tasaisena - keväällä se vielä takkuili ja liikkuminen oli satunnaista. Heinäkuussa aloin treenaamaan kuuluisan Kayla Itsinesin Bikini Body Guiden mukaan. Alussa jaksoin seurata ohjelmaa todella hyvin, mutta syksyn ja sairasteluiden kautta treeni-into lopahti ja venyi kuukauden mittaiseksi tauoksi. Kahdentoista viikon ohjelma jäi kesken viikolla 10. Nyt olen aloittanut ohjelman alusta ja motivaatio on taas huipussaan! Liikunnan integrointi osaksi jokapäiväistä elämää on todellinen haaste minun kaltaiselleni mukavuudenhaluiselle sohvaperunalle, mutta juuri se on saanut minut entistä enemmän motivoituneeksi. Se ylepyden tunne, jonka jokaisen kunnolla tehdyn treenin jälkeen saavuttaa, auttaa jaksamaan kerta toisensa jälkeen.

talvipojat_1

Enemmän kahdenkeskeistä aikaa kaikkien kanssa
Tässä kohtaa ollaan menty jokseenkin metsään. Samin työ vie niin paljon aikaa, että edes perheen yhteistä aikaa on hankala löytää, joten vielä hankalampaa on löytää aikaa kahdestaan lasten kanssa tai parisuhteen hoitamiseen. Tammikuussa kirjoitin, että aiotaan ottaa yksi ilta kuukaudessa parisuhdeillaksi. Toteutuneiden parisuhdeiltojen määrän voi laskea kahden, ellei peräti yhden käden sormilla. Lasten kanssa yhteinen aika on rajoittunut lähinnä Hugon kanssa olemiseen poikien kerhopäivinä, sekä vuorotellen yhden lapsen ottaminen mukaan ruokakauppaan. Onneksi viihdytään hyvin myös kaikki yhdessä, vaikka kahdenkeskeinen aika tekisi varmasti jokaiselle hyvää. 

Muistaa, miten kameraa käytetään
Kameran käytössä olen todellakin kunnostautunut, vaikka senkin voisi viedä vielä korkeammalle tasolle. Kuvia on räpsitty vuoden aikana tuhansia, eikä vain tavoitteellisesti. Puhelimella kuvia on toki helppo räpsiä joka hetkessä, mutta kamerakin on ollut ahkerassa käytössä. Olen myös innostunut videokuvaamaan, ja olen varma että videopätkiä elämästämme on ihana katsela myöhemmin ja näyttää pojille vuosien päästä. Juuri toissapäivänä katselinkin nauraa räkättäen kaikkia vanhoja videoita, joita olen tänne blogiinkin laittanut. Miten pieniä ja hassuja lapset ovatkaan olleet, ja miten lyhyessä ajassa he ovat muuttuneet, kasvaneet ja kehittyneet.

Joulu15_040

Isompi asunto?
Tämä kohta oli alunperinkin kysymysmerkkinä, ja hyvä niin. Todettiin jo heti alkuvuonna muuttohaaveiden hautaamisen olevan hyvä juttu. Aiomme sinnitellä pienessä asunnossa huokealla vuokralla mahdollisimman pitkään, jolloin omaa kotia varten säästäminen kävisi nopeammin. Toistaiseksi ei edes tarvitse kovin sinnitellä, vaikka en tietenkään kieltäytyisi lisätilasta. Lasten ollessa vielä pieniä he pärjäävät ilman sen kummemmin omaa tilaa, joten vielä pystyy pitää heitä samassa huoneessa sulassa sovussa. Emme näe syytä maksaa jopa kaksinkertaista vuokraa vain hieman isommasta asunnosta, joka sekin kuitenkin jää väliaikaiseksi. Saa nähdä, kuinka kauan jaksetaan elää viisihenkisenä perheenä kolmiossa. Todennäköistä on, että joudumme tästä vielä muuttamaan isompaan vuokra-asuntoon ennen oman asunnon ostamista, mutta jokainen kuukausi halvemmala vuokralla tarkoittaa hieman enemmän säästettyä rahaa asuinkustannuksista.

Palailen heti alkuvuodesta pohdiskelemaan vuoden 2016 tavoitteita, saa nähdä mitä uusi vuosi tuo tullessaan! Olen jo alkanut miettimään, mihin haluaisin ensi vuonna panostaa, mutta se kaikki muuttuu todellisemmaksi kun sen kirjoittaa ylös ajatuksen kanssa.

Tissit tiskiin

$
0
0
Blogivuosi 2016 alkaa provosoituneissa merkeissä. Kuinka voikaan nousta karvat pystyyn toisen ihmisen aivopieruista. Kuten otsikosta voinee päätellä, on kyse juurikin Teri Niitin loukkaavin saatesanoin sosiaalisessa mediassa jakamasta kuvasta, jossa nainen ruokkii lastaan lentokoneessa. 

imetys_041muok

Olen täysin pöyristynyt. Seksi on vienyt kaiken todellisuudentajun ihmisistä. Ihmiset pitävät rintoja vain seksiin kuuluvina ja niin intiimeinä, että niiden perimmäinen tarkoitus on unohtunut täysin. Rinnat ja nännit ovat tehty naiselle siksi, että vauva saisi ravintoa. Ei siksi, että niitä voisi käyttää markkinointivälineenä tai miesten viihdykkeinä. Rintamaito on parasta mitä pienelle lapselle voi tarjota, riippumatta siitä että siihen on keksitty keinotekoisia vaihtoehtoja. Miten joku muotimaailman-mikälie voi loukkaantua siitä, että viereisen penkin pieni kanssamatkustaja syö? Luulisi hänen nähneen tissejä aiemminkin, ainakin hänen instagram-feedistään päätellen. Kukaan ei kritisoi talon kokoisia alusvaatemainoksia Forumin seinässä, mutta auta armias jos äidin imetystopin alta vilahtaa kaistale paljasta ihoa, samalla kun hän antaa vauvalleen ruokaa. Söisikö herra Niitti tai joku muu imetysvastainen idiootti itse vessassa, poissa muiden katseiden alta? Pitäisikö sitä ihan vaan piilottaa itsensä huivin alle häpeämään, ja jättää toiset ihmiset rauhaan.

nip

Itse olen aikoinani imettänyt juuri siellä, missä vauvalla on sattunut olemaan syömisen tarve. Ruuhkabussissa, uimarannalla, milloin missäkin. Imettäkää tekin! En ole koskaan saanut kritiiikkiä osakseni, mutta olen järkyttyneenä seurannut sivusta näitä netissä leviäviä tarinoita, miten pahasti julki-imettäjiin suhtaudutaan. Puhutaan suvaitsevuudesta, protestoidaan homojen avio-oikeuden puolesta, mutta halutaan kieltää pieniltä ihmisiltä oikeus syödä siellä, missä nälkä yllättää? Te jotka kehtaatte kritisoida julki-imettäjiä, painukaa itse piiloon ruokailemaan ja hävetkää. Kaksinaismoralismin huippu saavutettu ja vuoden idioottipalkinto 2016 jaettu - jo vuoden ensimmäisenä päivänä.

A life without friends

$
0
0
friendship

Ollaan taas aran aiheen äärellä, kun on aika purkaa tunteitaan raa'asti ja suorin sanoin. Miltä tuntuu, kun menettää ystävän? Entä miltä tuntuu, kun menettää lähes kaikki ystävänsä? Ihminen on luontaisesti sosiaalinen, laumaeläin, joka kaipaa muita ihmisiä ympärilleen. Minulla aviomies, lapset, ihana perhe ja läheinen suku. Mutta perhe ei riitä kaikkeen, ihminen tarvitsee myös ystäviä. On aivan kamalaa, menettää ystävä ja tuntea raastavaa yksinäisyyttä. Haluaisit kutsua kavereita kylään, mutta sinulla ei ole ketään ketä kutsua. Sinulla olisi mahdollisuus viettää lapsivapaata iltaa, mutta sinulla ei ole ketään kenelle soittaa. Näitä tunteita käyn läpi ja suren lähes päivittäin. Miten voin olla näin yksinäinen? Miten ystävyyssuhteiden säilyttäminen on niin vaikeata juuri minulle? Enkö ole ystävyyden arvoinen? Miksi kaikki ystäväni jättävät minut? Yritän parhaani mukaan saada tämän kuulostamaan joltain muulta, kuin säälinhakuisen marttyyrin puheelta. Sitä tämä ei todellakaan ole, ennemminkin vain rehellinen pahan olon purkaus, ajatustenvirtaa. Toivon, ettei kukaan mahdollisesti itsensä tekstistä tunnistava ota itseensä, tai loukkaannu sanoistani. En halua loukata ketään, haluan vain purkaa ajatuksiani ja toivoa ehkä löytäväni vertaistukea samanlaisten asioiden kanssa kamppailevilta ihmisiltä.

Tietyllä tavalla koko elämäni on ollut menetettyjä ystävyyssuhteita toistensa perään. Jo alle ala-asteikäisenä olin menettänyt kolme hyvää ystävääni heidän perheensä muutettua muualle. Vika ei tietenkään ollut minussa, mutta tässä on alku ja juuri siihen, miksi oletan universumin rankaisevan minua. Ala-asteella menetin jälleen kaksi hyvää ystävää heidän perheidensä muuttojen takia. Yläasteella taas eräs minulle todella tärkeä ystävä "jätti" minut, vaihtaen kaveripiiriä kuin sormia napsauttamalla. Tuon jälkeen aloin pelkäämään ihmisiin tutustumista, sillä pelkäsin menettäväni taas kaikki. Vieraannuin vanhoista ystävistäni ja kuvittelin heidän sietävän minua vain siksi, että he pitivät parhaasta ystävästäni. Tunsin, että ilman tuota ystävää en olisi minkään arvoinen, ettei kukaan haluaisi olla kanssani. Harrastusten myötä tutustuin moniin ihaniin ihmisiin, mutta ei heihinkään jostain syystä syntynyt niin vahvoja siteitä että meistä olisi tullut ystäviä myös harrastusten ulkopuolella. 

Lukiossa tutustuin uusiin luokkakavereihin ja sainkin läheisiä ystäviä. Lukion ensimmäisen vuoden jälkeen minut sijoitettiin lastensuojelulaitokseen toiselle puolelle Suomea. Siellä vietin yhden vuoden elämästäni ja palatessani takaisin en enää saanut yhteyttä vanhoihin ystäviin säilytettyä. Yritin tutustua uusiin luokkakavereihini, mutta jostain syystä en osannut ottaa heihin kunnolla kontaktia. Olin ulkopuolinen, vaikka pystyinkin viettämään aikaa heidän seurassaan koulussa. Tullessani raskaaksi ja alkaessani seurustelemaan Samin kanssa kaikki loputkin ystävät ja kaverit katosivat. Minusta ei enää ollut biletysseuraksi, eikä minua selvästikään kaivattu muuksi. En ollut pahoinvointini takia koulussa kovin usein, jolloin juuri tuttaviksi tulleet luokkakaverit jäivät entistä etäisimmiksi. Loeptettuani cheerleadingin raskauden takia myös ne kaverit jäivät unholaan, kun heitä ei enää nähnyt treeneissä joka viikko. Tutustuin Samin kavereihin, mutta heihinkään emme enää tänä päivänä juurikaan pidä yhteyttä - elämäntilanteet eroavat liikaa toisistaan. Me emme juhli kovin usein, monen muun elämä taas pyörii juhlimisen ja päihteiden ympärillä. Minua harmittaa valtavasti, etteivät meidän ytävyyssuhteet ole kestäneet perheen perustamisen aiheuttamia muutoksia. Ne ainoat jäljellä olevat ystävät ovatkin juuri heitä, jotka itsekin ova perustaneet perheen. Olen kateellinen ihmisille, joilla on paljon ystäviä. Sellaisille, joiden lapsettomat ystävät pysyvät ystävinä vaikka elämäntilanteet muuttuvat. Sellaisille, joiden ystävät eivät vain yhtäkkiä katoa.

Viimeisimmät menetykset ovat koettu lähivuosina. Syksyllä kirjoitin blogiinkin tapauksesta Ex-ParasYstävä. Tapaus, jossa parhaana ystävänäni pitämä ihminen vain päätti olla pitämättä minuun enää yhteyttä, päätti olla vastaamatta viesteihini ja lopulta selittämään asian sillä, "ettei uskonut minun ottavan asian niin raskaasti". Tuoreimpana tapaus Kummisetä. Tämä joululomalla tapahtunut juttu joka toimi inspiraation lähteenä tälle postaukselle - en enää jaksa pitää sisälläni näitä surun tunteita. Tapaus Kummisetä lyhyesti: Olemme monesti viime vuosien aikana yrittäneet herätellä henkiin suhdetta esikoisemme kummisetään, tuloksetta. Sovitaan aina, että pitäisi tavata, mutta ei koskaan saada aikaiseksi varsinaista tapaamista. Nyt vihdoin saatiin sovittua, että kummisetä tulisi käymään luonamme, tapaamaan meitä ja lapsia, syömään ja saunomaan. Vielä samana iltapäivänä viestiyhteys toimi, kunnes kuului kysymys "Olethan edelleen tulossa tänään?". Tähän katkesi yhteys, viesti meni perille ja se kuitattiin luetuksi, mutta vastaus jäi uupumaan. Kummisetä ei koskaan ilmestynyt ovemme taakse. Meillä odotti ruoat ja juomat valmiiksi ostettuna, koti siivottu ja kaikki odottelimme innoissamme, kiva nähdä Kummisetää pitkästä aikaa. Ja paskat.

Olemme viimeisen vuoden aikana menettäneet kaksi lastemme kummia, kaksi sellaista ihmistä joiden kanssa olimme ajatelleet ystävyyden säilyvän aina. Molemmat ovat jättäneet meidät raukkamaisella tavalla, loukanneet meitä. Sami on sopeutuvainen, eikä asia tunnu hetkauttavan häntä kovinkaan paljon. Hän ei tunnu haluavan tuhlata energiaansa ihmisiin, jotka kohtelevat muita noin paskamaisesti. Minä taas kirjaan menetettyihin ystävyyssuhteisiin yhden viivan lisää, suren asiaa kuukausitolkulla ja mietin taas, kenessä on vikaa. Minunkin pitäisi varmaan toimia Samin tavoin, jättää heidät omaan arvoonsa, mutta en osaa. Analysoin, pohdiskelen, suren ja ikävöin. Mietin, miksi tuhlaan aikaani ikävöiden heitä, jotka todistettavasti eivät ikävöi minua. Olen tunteellinen ihminen ja otan nämä asiat kovin raskaasti. En halua olla katkera tai kateellinen muiden onnesta, mutta silti tunnen piston sydämessäni muiden ihmisten kukoistavia ystävyyssuhteita seuratessa. Miksei minulla voi olla tuollaista?

Vika taitaa todellakin olla minussa. Ehkei minussa tosiaan ole mitään ystävyyden arvoista. Tänä päivänäkin tiedän monen samassa kaveripiirissä olleiden sekä yläaste- lukio- että joukkuekavereiden pitävän yhteyttä toisiinsa edelleen. Minä en kehenkään. Toki syy tähän on molemminpuoleista, kumpikaan ei ole pitänyt yhteyttä toiseen osapuoleen. Mutta silti mietityttää, mikä niissä muissa on niin erityistä että suhteet heihin säilyvät, mutta suhteet minuun kariutuvat? Minulla ei ole kuin muutama ystävä (mittaamattoman rakkaita!), mutta joskus tuntuu siltä, että minun kuuluisi vain odottaa sitä päivää kun hekin katoavat elämästäni. En osaa tutustua uusiin ihmisiin ja pelkään tilanteita jossa on minulle tuntemattomia ihmisiä. Kuvittelen edelleen, ettei minusta pidetä, että vaikka tutustuisinkin johonkin upeaan ihmiseen, hänkin ottaisi aikanaan jalat alleen ja häipyisi elämästäni. Miksi, oi miksi uusia kavereita ei voi ostaa nettikaupoista suoraan kotiovelle kuljetettuna?

Onko siellä lukijoiden seassa ketään, joka osaa samaistua raastavaan yksinäisyyteen?

Paluu arkeen

$
0
0
Joululomat on nyt lomailtu ja Sami meni ensimmäistä kertaa töihin tälle vuodelle. Tämä joululoma on ollut pisin yhteinen lomamme sitten Hugon synytmän jälkeisen isyysloman, sillä viime kesänä lomat jäi pitämättä työkiireiden takia. Alunperin Samin piti mennä töihin myös välipäivinä, mutta piti sittenkin vapaata. Flunssa on riepotellut meitä loman aikana, ja tuntuu ettei olla tehty mitään. Joskus on toki ihan parasta juurikin olla tekemättä mitään. Vaikka kerettiin jo iloita flunssasta parantumisesta, niin siinä otettiin valitettavasti taas takapakkia. Alexille nousi tänään aamulla taas kuume, eli sen osalta arki jatkuu samoissa merkeissä kuin lomakin. Todella kurjaa, että joudutaan kököttämään sisällä juuri nyt, kun on satanut luntakin kivasti. Uskalsin kuitenkin päästää Joelin hetkeksi aikaa yksin pihalle, jotta hänen ei tarvitsisi tylsistyä sisällä Alexin kuumeen takia. Oli hienoa nähdä, kuinka kohta viisivuotias osasi noudattaa sääntöjä ja pysyä näkösällä koko ajan. Hetkeksi menin myös Joelin seuraksi pihalle lakaisemaan lumet oven edestä, ja sen aikaa taas Hugo ja Alex katsoivat nätisti telkkaria. Reippaat pojat!

_DSC1780_1

Eilen lounaspöydän ääressä valittelin Samille, kuinka mulla oli korkeat odotukset yhteiselle ajalle, ja kuinka me ei siltikään olla tehty muuta kuin löhötty neljän seinän sisällä ja tylsistytty kuoliaaksi. Sitten Joel yhtäkkiä sanoi; "Mamma, mehän ollaan tehty vaikka kuinka paljon.". Hän alkoi hymyssä suin luettelemaan kaikki kivoimmat asiat joululoman ajalta. Ollaan siivottu, leikitty, katsottu telkkaria, oltu ulkona leikkimässä, käyty mommolla ja papalla ja isomummilla, vietetty joulua kotona ja myös Katjan luona, syöty muikkuja, katsottu raketteja ja syöty sipsejä ja sellaista. Ja kaikista parasta oli, että olen saanut kaikki hienot joululahjani. Niin, me ollaan tehty aika paljon. Tämä lista sai minut kyllä avaamaan silmäni ihan uudella tavalla. Se, mikä minusta on tuntunut tysältä ja ei miltään, on luonut Joelille ihanat muistot joululomalta! Liian usein sitä unnohtaa, kuinka pieneen lapset ovat tyytyväisiä, ja etteivät he tarvitse mitään kovin spesiaalia ollakseen onnellisia. Lapset ottavat ilon irti siitä, mitä on tarjolla. Meidän kaikkien pitäisi ottaa mallia tuollaisesta elämänasenteesta ja keskittyä pieniinkin onnen hetkiin, katsoa elämäämme positiivisesta nkökulmasta.

_DSC1768_1

Pojista on varmasti ollut aivan mahtavaa, että iskä on ollut päivät kotona. Koko syksy on ollut pelkkiä pitkiä työpäiviä, liian monta päivää jolloin pojat eivät ole nähneet isäänsä lainkaan. Aamulla herätessä iskä on jo lähtenyt, ja illalla nukkumaan mentäessä iskä on vasta matkalla kotiin. Tämä kaksi viikkoa yhdessäoloa on ollut todellista luksusta, huolimatta siitä että ollaan otettu vaan rennosti. Ollaan syöty yhdessä ja leikitty yhdessä, siivoiltu ja vietetty ihan tavallista elämää. Minusta on ollut ihanaa, että olen saanut nukkua aamuisin pitkään, ja toki antanut Saminkin nukkua välillä. Minulla on ollut auttava käsipari lastenhoidossa ja kotitöissä, eikä ole tarvinnut suorittaa yksin aamusta iltaan. Ollaan voitu valvoa Samin kanssa hieman myöhempään, koska aamuisin ei ole ollut aikaisia herätyksiä kellon pirinään. Tällä tavalla ollaan myös ehditty nauttimaan kahdenkeskeisestä ajasta normaalia enemmän, kun ei ole ollut niin kiire nukkumaan lasten mentyä unille.

_DSC1795_1

Onneksi saadaan arkeen paluuseen pehmeä lasku, kun heti keskiviikkona on vapaapäivä. Työviikko tuntuu lyhyemmältä kun sen katkaisee ylimääräinen vapaa keskellä viikkoa. Tammikuu tulee muutenkin olemaan meille hieman erilainen Samin töiden suhteen, sillä kuun puolessa välissä Sami jää reilun viikon pituiselle sairaslomalle silmäleikkauksen takia. Silloin toisaalta lomailu ei paljoa poikkea arjesta, sillä Sami ei voi leikkauksesta parantuessaan tehdä muuta kuin levätä, vaan minun tehtäväkseni tulee vielä normaalin arjen pyörityksen päälle Samista huolehtiminen. Saa nähdä, millaista on huolehtia neljästä avuttomasta ihmisestä kolmen sijaan! Mutta onpahan sentään kotona kanssamme, vaikka onkin silmät kiinni lepäilemässä.

Tavoitteet vuodelle 2016

$
0
0
Oho, postaustauko venähti tahtomatta aika pitkäksi! Joskus sitä vaan tuntuu siltä, ettei ole aikaa mihinkään, vaikka ei silti saa mitään aikaiseksi. Jospa nyt vihdoin paneutuisin alkaneen vuoden haasteisiin ja tavoitteisiin! En tehnyt varsinaisia uudenvuodenlupauksia, mutta pyrin asettamaan itselleni tavoitteita, jotta vuoden lopussa saa hahmotettua miten vuosi on mennyt ja mitä on saanut aikaiseksi. Tämän postauksen tekeminen on pitkittynyt ja samalla olen tainnut siirtää koko blogin unholaan, kun motivaatiota tälle postaukselle ei ole löytynyt. Syy motivaatiopulaan lienee siinä, etten oikeasti keksi itselleni mitään kunnollisia tavoitteita! Tavoitteet ovat vuodesta toiseen samat ja ne toteutuvat vaihtelevalla menestyksellä, tai jäävät toteuttamatta. Noh, mietitäänpä kuitenkin tulevaa vuotta.

instakollaasi_1

Yhteinen aika
Tämän tavoitteen asetin itselleni viime vuonnakin, mutta toteutus jäi heikoksi. Tällä kertaa aiomme pyrkiä entistä paremmin pitämään siitä kiinni. Viides parisuhdevuosi on ollut meille melko rankka, eikä lapsiperhearjen ja kiireisen työn lomassa ehdi nauttimaan toisistaan tarpeeksi. Huomio kiinnittyy välillä väkisinkin niihin huonoihin puoliin toisessa, jolloin saattaa unohtaa kuinka paljon hyvää puolisossa onkaan. Tällä kertaa aiomme siis tosissamme pitää kiinni siitä, että vähintään kerran kuukaudessa otamme aikaa toisillemme ihan kunnolla. Sen ei aina tarvitse tarkoittaa, että lapset menevät yökylään, vaan se voi tarkoittaa myös päivätreffejä tai mitä tahansa mieli tekee tehdä.

instakollaasi_2

"Kesäkuntoon 2016"
Tämä on lupaus, jonka aika moni taitaa tehdä. Kunnostaa elämäntyyliä liikunnalla ja terveellisellä syömisellä. Monesti intoa riittää muutaman kuukauden ajan, mutta sitten ajatukset taas rientävät muualle. Laitoin otsikon heittomerkkeihin, sillä mulla ei ole varsinaista tavoitetta kesäkunnosta tai mitään tiettyä aikataulua mielessä. Tahdon vain ylläpitää hyvin alkanutta liikuntaintoa ja saada liikunnan kunnolla iskostettua osaksi tavallista arkea. En seuraa tarkkoja dieettejä enkä varsinaisesti kiellä itseäni syömästä tai tekemästä mitään tiettyä. Seuraan tällä hetkellä intensiivistä treeniohjelmaa, joka on sosiaalisen median fitness-guru Kayla Itsinesin käsialaa. Aloitin ensimmäiset Bikini Body Guide -treenit viime kesänä ja olenkin siitä asti pysynyt jokseenkin säännöllisesti liikkeessä. Suosittelen muuten ehdottomasti tuota ohjelmaa kaikille! Treeni on tehokasta mutta ei vaadi juuri mitään extra laitteistoa tai hienoa kuntosalia. Varusteiden kohdalla voi olla luova ja korvata puuttuvat jutut kotoa löytyvillä tavaroilla. Treenin voi helposti tehdä kotona, se vie vain puolisen tuntia aikaa päivästä ja se sopii kaiken kokoisille ja ikäisille ihmisille. 

instakollaasi_3

Herkkulakko 2.0
Vaikka juuri ylempänä kirjoitin, etten rajoita syömisiäni juuri mitenkään, on tämä asia jota aion kokeilla. Viime helmikuussa vietin herkuttoman helmikuun, eli totaalikieltäytymisen kuukauden. Se ei saanut aikaan toivottuja tuloksia, sillä heti maaliskuun alettua söin lähes kaksin käsin kaikkea menetettyjen herkkujen edestä. Nyt Sami haastoi itsensä puolen vuoden limulakkoon, joten vastasin haasteeseen päättämällä, että pyrin olemaan ostamatta herkkuja samaan aikaan. En siis kieltäydy herkuista, jos niitä jossain tarjoillaan, mutta en osta itselleni mitään, Tämä tosin meni mönkään jo heti loppiaisena, kun ostin itselleni pienen pussin karkkia käydessäni elokuvissa perheeni kanssa. Lupauksia ei ole rikottu, sillä tämä oli vain tavoite, joten matka jatkuu. Aion kuitenkin sallia itselleni herkkuja esimerkiksi jälkiruoan jos mennään ulos syömään tai vastaavassa tilanteessa. Ehdottomuus ei yleensä muutenkaan toimi, ainakaan itselläni.

instakollaasi_4

Perhepäivät
Hektisen arjen jälkeen viikonloput ovat meille niitä hengähdystaukoja, jolloin emme tee muuta kuin löhöile kotona ja rentouduta. Haluamme kuitenkin panostaa siihen, että tarjoamme lapsillemme kivoja elämyksiä ja hauskaa tekemistä koko perheen kesken. Aiomme pyrkiä siihen, että vähintään kerran kuukaudessa teemme jotakin erityistä yhdessä koko perheen kanssa. Lapset eivät osaa kaivata hienoja ulkomaanmatkoja tai kalliita elämysjuttuja, vaan pienempikin riittää kunhan saa olla yhdessä. Sen sijaan päivä pulkkamäessä, picnic tai reissut sisäleikkipuistoihin ovat erityisiä lapsille ja pienellä vaivalla toteutettavat. Olen pitkään haaveillut yhteisestä ulkomaanmatkasta, ja suunnittelimmekin sellaista viime syksylle, kunnes päätettiin jättää matka varaamatta. Mitä yksivuotiaskaan olisi saanut irti lomamatkasta? Ei mitään erityisempää kuin mitä hän saa kotimaassa matkaillessa tai lähimetsässä temmeltäessä. Ulkomaille kerkeää kyllä lasten ollessa isompia, jolloin hekin muistavat matkat lopun elämäänsä. Sitten voi myös matkustaa helpommin, ilman rattaita, matkasänkyjä tai muita hankalia matkajärjestelyjä.

instakollaasi_5

Okei, olihan tässä sittenkin jo vaikka mitä tavoitetta loppuvuodelle. Näiden lisäksi voi sitten panostaa myös pienimpiin asioihin, kuten säästämiseen, stressittömyyteen ja muihin pieniin projekteihin. Luulen, että mitä vähemmän asettaa itselleen ehtoja ja suunnitelmia, sen mukavammin vuosi sujuu. Toivotaan, että vuosi 2016 on edeltäjäänsä parempi, huolimatta siitä oliko 2015 loistava, keskinkertainen tai jopa huono vuosi. Aina on kuitenkin parantamisen varaa, uusia muistoja luotavana ja ihania hetkiä elettävänä.

Kuvat tarjosi Instagram @jenskujne

Tätipäivä

$
0
0
Tänään Joel ja Alex saivat leikkikaverikseen siskoni, eli Linda-tädin. Siskoni asuu Tampereella, joten näemme aika harvoin, mutta tällä hetkellä hän asuu väliaikaisesti töidensä takia täällä Espoossa, joten ehdimme tavata paljon useammin kuin yleensä. Minä poden flunssaa, joten otin lasten leikkikaverista ilon irti ja yritin levätä. Sami sen sijaan vietti päivän siivoten keittiön lattiasta kattoon Hugo apunaan, sillä Hugo arastelee siskoani hieman, kun näkee häntä niin harvoin. Linda-tädin kanssa leikkiminen on poikien mielestä tosi hauskaa, sillä hän keksii aina hassuja leikkejä. Tällä kertaa Linda ja pojat piirsivät dinosauruksia, rakensivat legotaloa ja leikkivät legoukkojen piilosta. Yleensä legorakennelmat hajoavat meillä muutamassa minuutissa, mutta tämä Lindan aloittama talo on ollut pystyssä jo monta viikkoa! Taloa on muokattu ja laajennettu useiden vierailevien rakentajien avulla ja se on tiukan vartioinnin alaisena tuholais-Hugon ilkivaltaa vastaan. 

_DSC1996_1_DSC2010_1_DSC1985_1

Samoja leikkejä leikitään päivästä toiseen, mamman tai iskän kanssa tai keskenään, mutta vaihtelu leikkiseuraan tuo juttuihin aina uuden ulottuvuuden. Meillä vanhemmilla saattaa olla kotitöitä tai muita arkijuttuja mielessä, ja vaikka sitä yrittää heittäytyä mukaan ja paneutua lasten leikkeihin täysillä, se ei aina onnistu. Kodin ulkopuolelta tuleva kaveri voi keskittyä täysillä tekemään sitä, mitä pojat haluavat, ilman että ajatukset karkaavat lähestyvään ruoka-aikaan tai koneessa odottaviin likapyykkeihin. Lindan ja lasten leikki-into tarttui lopulta minuunkin, enkä malttanutkaan levätä. Hetkessä löysin itseni värittämässä dinoja ja piilottamassa legoukkoja muiden kanssa, samalla vaihtaen kuulumisia siskoni kanssa. Flunssan hoitoon tarvitaan lepoa, mutta kyllä tuollainen leikkihetkikin piristää mieltä kummasti. 

_DSC2017_1_DSC2028_1_DSC2045_1

Meidän lapsilla on todella ihanat tädit ja eno. He kaikki haluavat ja jaksavat leikkiä ja touhuta lasten kanssa. On todella kiva, että lapsilla on isovanhempien lisäksi tukiverkostossa muitakin läheisiä aikuisia. Kaikki minun ja Samin sisarukset auttavat mielellään lastenhoidossa tarpeen mukaan, ottavat poikia yökyläilemään ja keksivät heidän kanssaan hauskoja juttuja. Sisarusten merkitys ihmiseen on toki jokaisella erilainen, mutta itse olen ainakin todella onnellinen, että minulla on sisaruksia. Lastensaannin myötä se tärkeys on saanut vielä uuden ulottuvuuden, kun lapsetkin saavat jakaa elämäänsä meidän sisarustemme kanssa. Ainoana lapsena olemisessa on varmasti myös hyvät puolensa, mutta itse uskon, että olisin jäänyt paljosta paitsi jos olisin ainut lapsi. Samalla olen iloinen, että omilla lapsillani on toisensa ja toivon heidänkin rakentavan toistensa kanssa vahvat ja läheiset suhteet jotka kestävät lopun elämää.

Millaiset suhteet teillä on sisaruksiinne? Entä lapsillanne tätiensä, setiensä ja enojensa kanssa?

Sekaspråkia

$
0
0
Otsikkoon kiteytyy lapsuudenkodissani opittu määritelmä kaksikielisyydelle ja kielten sekoittelulle. Sekaspråk, eli sekakieli. Kaksikielisissä perheissä ja etenkin pienten lasten puheen oppimisen alkuajoilla kahden kielen keskenään sekoittaminen on tietääkseni aika yleistä. Pieni lapsi oppii yksittäisiä sanoja molemmilla kielillä ja alkaa pikkuhiljaa muodostamaan sanoista lauseita. Kielet saattavat sekoittua keskenään niin, että joka toinen sana on eri kieltä. Meillä on pyrkimyksenä erotella kielet toisistaan, ja säännöstellä sitä, kuka puhuu kenellekin mitä kieltä. Kuitenkin, meidän perheen puheeseen on juurtunut muutamia sanoja, jotka ovat juurikin tähän sekaspråk-määritelmään kuuluvia. Hyvänä esimerkkinä tästä on legogubbe, joka on Saminkin käytössä legoukon sijaan.

_DSC2129_1

Hugo saavuttaa lauantaina vuoden ja neljän kuukauden iän, eikä vieläkään puhu juuri mitään. Hän on selkeästi puheenkehityksellisesti isoveljiään jäljempänä, sillä sekä Joel että Alex oppivat ensimmäisiä sanojaan siinä yhden vuoden iän paikkeilla, ja siitä eteenpäin sanoja on opittu tasaiseen tahtiin. Joel puhui kaksivuotiaana vielä takkuisesti ehkä kahden sanan lauseita, siinä missä Alex taas sepusteli sujuvasti neljänkin sanan lauseita. Hugon tämänhetkiseen sanavarastoon kuuluu ainoastaan muutama tarkoituksenmukainen sana, mutta omaa pölötystä kyllä riittää. Hugo osaa sanoa mamma, oho, hami (tarkoittanee Samia), nö (snö=lumi) ja hu hu (koiran ääni). Listan viimeiset kaksi sanaa on opittu  tässä muutaman päivän sisään. 

_DSC2165_1

Joel ja Alex puhuvat keskenään suomea, sillä Alexin opetellessa puhumaan ruotsi ei oikein taittunut ja täten suomi tuli yhteiseksi kieleksi. Pitkän aikaa tämä hieman närkästytti minua, sillä olin jotenkin oletusarvoisesti ajatellut heidän puhuvan ruotsia keskenään, kuten minäkin olen puhunut sisarusteni kanssa. Yritin kehoittaa lapsia puhumaan toisilleen ruotsiksi tuloksetta, joten annoin periksi. Olen miettinyt, voiko "väärän kielen"puhuminen vaikuttaa kerhossa tai myöhemmin koulussa negatiivisesti, kun tarkoitus olisi puhua sitä ruotsia. Kerhosta ei olla ainakaan saatu palautetta suomen puhumisesta, sillä siellä muutama muukin puhuu lähinnä suomea ja pojat kommunikoivat ainakin ohjaajien kanssa ruotsiksi. En tiedä puhuvatko pojat kavereilleen ruotsia vai suomea, enkä tiedä puhuvatko he ollenkaan ruotsia toisilleen kerhossa. Kotona he saattavat silloin tällöin vaihtaa muutaman sanan ruotsiksi. Monesti lauseet ovat myös tyyliä "Voitko tulla tuonne rummiin byggaamaan kanssani legoilla?" (=Voitko tulla tuonne huoneeseen rakentamaan kanssani legoilla) tai "Tämä brandmanni menee nyt tuonne brandstationille ja sammuttaa brandin" (=Tämä palomies menee nyt tuonne paloasemalle ja sammuttaa palon). Eli vääränkieliset sanat taivutetaan lauseen pääkielen kieliopin mukaan, tuloksena todella sekavaa kielenkäyttöä ja kummallisia sanamuunnoksia.

_DSC2079_1

Hugon syntymän jälkeen olen yrittänyt saada Joel ja Alex puhumaan Hugolle ruotsia, toiveena alun perin ehkä käännyttää heidät puhumaan ruotsia toisilleenkin ajan mittaan. Lopputulos on kuitenkin entistä sekvampi yhtälö, sillä suomi on pysynyt Joelin ja Alexin välisenä kielenä, mutta kumpikin puhuu Hugolle ruotsia. Toistaiseksi se on vain hassun kuuloista, mutta kieltämättä jännittää miten tilanne tulee tästä vielä etenemään Hugon alkaessa puhumaan isoveljilleen takaisin. Minkä kielen hän valitsee? Millainen yhtälö on kolme yhdessä leikkivää veljestä jotka kaikki puhuvat eri kieltä toisilleen? Ehkä silti olisi parempi, että lasten välinen kieli olisi kaikilla sama, mutta kuten on jo Joelin ja Alexin kohdalla todettu, ei sitä noin vain lähdetä muuttamaan. 

Onko muilla kaksikielisillä perheillä samanlainen tilanne, että sisarukset puhuvat eri kieliä keskenään?

Hei hei, tammikuu!

$
0
0
Vuotta 2016 on takana kuukausi. Minusta tuntuu, että koko tammikuu lipui ohitse kuin sumussa. Uusi vuosi vietettiin kotona flunssaisina, ja tuntuu että olen sairastellut siitä asti koko ajan, välillä pahemmin, välillä lievemmin. Oma jaksaminen on ollut kortilla, mutta onneksi sentään lapset ovat pysyneet verrattain terveinä. Tammikuun puolessa välissä Sami kävi silmien laserleikkauksessa ja jäi sitten reilun viikon sairaslomalle. Pyhien ja leikkauksen takia työpäiviä kertyi vain kaksitoista, eli ainakin yhteistä aikaa ollaan saatu tankata hieman enemmän. Harmittaa, että joku on koko ajan ollut puolikuntoisena, koska sen takia ei saatu juuri mitään erityistä kivaa tehtyä koko perheen kesken. 

_DSC0108_1

Vuosi on kaikesta huolimatta lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin. Kerho, muskari, vauvauinti ja Joelin uimakoulu saavat päivät kulumaan lähes huomaamattomasti. Ollaan keretty ottamaan myös omaa aikaa sekä kahdenkeskeistä aikaa Samin kanssa. Minä vietin jälkijouluja tyttöporukalla ja Sami näki kavereita, käytiin ystäväpariskunnan luona syömässä ja vietettiin treffi-iltaa elokuvissa. Ensimmäisen kuukauden parisuhdeaika-tavoite tuli siis ainakin täytettyä. Pyritään nyt pitämään kiinni siitä, että pojat menevät yökylään ainakin yhdeksi yöksi kuukaudessa, jolloin saamme olla ihan kunnolla kahdestaan tai vaikka nähdä kavereita ja bilettää teinien tavoin. 

_DSC0052_12

Tällä hetkellä minusta tuntuu, että kaipaan paljon lapsivapaata. Viihdyn lasten kanssa, mutta kaipaan omaa aikaa. Välillä sitä tulee jopa mietittyä, miltä elämä näyttäisi jos olisi vielä lapseton. En ole ikinä kokenut jääväni paitsi mistään sen takia, että olen perustanut perheen nuorena, enkä kadu sitä. Silti joskus tulee näitä vaiheita, jolloin haluaisi keskittyä enemmän itseensä ja olla vähän vapaampi. Olen ollut nyt viisi vuotta kotiäitinä ja kyllä se välillä tuntuu puuduttavalta. Joskus kaipaan työelämään, muiden aikuisten keskuuteen, pois kakkavaippojen ja päiväunien luota. Silti kavahdan päiväkotirumbaa ja koen lasten paikan olevan kotona kanssani vielä vähän aikaa. Pikkulapsivuodet menevät nopeasti ja ehtii sitä töihin mennä myöhemminkin. Onneksi meillä on hyvä tukiverkosto jonka avulla omaa aikaa järjestyy ihan riittävästi, kun tuntuu että pää tarvitsee tuulettumista.

_DSC0052_1

Helmikuu jatkuu samalla hulinalla kuin mihin tammikuu loppui. Harrastukset pyörittävät arkea, Sami painaa pitkää päivää töissä ja siinä sivussa yritetään nauttia hyvistä hetkistä. Sami viettää pitkän viikonlopun firman pikkujouluissa Levillä, keksitään jotain mukavaa tekemistä lapsivapaallemme ja päästään tuoksuttelemaan toivottavasti pian syntyvää poikien ensimmäistä serkkua. Omat lapsihaaveeni ovat kuin villein vuoristorata, välillä tuntuu vahvasti siltä, että nämä lapset riittävät, toisaalta taas mieleen hiipii ajatus vielä neljännestä vauvasta. Onneksi senkään asian kanssa ei ole kiirettä tehdä päätöksiä. Olen sellainen ihminen, joka tykkää suunnitella elämänsä kymmenen vuotta eteenpäin, ja yritänkin tässä opetella elämään hetki kerrallaan ilman stressiä tulevaisuudesta. Kyllä elämä kuljettaa meidät sinne suuntaan minne meidän on tarkoitus kulkea.

Jalat, joille housut eivät sovi

$
0
0
Mulla on kummallisen mallinen vartalo, joka tuntuu olevan varsin epäsopusuhtainen. Tämä piirre korostuu erityisesti leveissä hartioissa ja parittomassa alavartalossa. Hartiat nyt ovat mitä ovat, mutta alavartalon takia housujen ostaminen on ollut mulle aina todella hankalaa, kun hyvin istuvia malleja ei löydy. Kolmen raskauden riepottelema vartalo on käynyt entistä hankalammaksi Hugon syntymän jälkeen. Aluksi en mahtunut omiin housuihini raskauskilojen ja muutenkin muuttuneen vartalon takia, ja sitten vihdoin kun housut alkoivat mennä taas päälle ne olivatkin tulleet aikansa loppuun ja kuluivat yhtäkkiä kaikki puhki haaroista tai polvista. Polvista revenneet housut on toki jossain määrin oikein muodikkaat, mutta haarovälin tuuletusaukoista en oikein innostu. Uusia housuja olisi siis löydettävä. Olen käynyt housukaupoilla kymmeniä kertoja sitten Hugon syntymän, kokeillen läpi kaikkien kauppojen kaikki mallit kuitenkaan löytämättä yhtään istuvaa paria. Mun alavartalon ongelma on siis se, että housut ovat aina joko liian kireät vyötäröltä mutta sopivan istuvat reisistä, tai vaihtoehtoisesti reisistä aivan liian löysät ja vyötäröltä sopivat. Mulla on leveään lantioon suhteutettuna kapeat reidet ja olematon pylly. Teininä kavensin itse housunlahkeet sopimattomista housuista, mutta nykyään se tuntuisi liian vaivalloiselta, eikä lopputuloskaan varmaan olisi kovin kaunis vinoine saumoineen. Vaihtoehdoiksi jää siis ostaa pussilahkeiset housut hyvin istuvalla vyötäröllä, tai lahkeista sopivat housut joiden kanssa joutuu kulkemaan nappi auki tai jenkkakahvat umpipuristuksissa. Mutta pitäisi olla just eikä melkein.

Kuluneella viikolla viimeisetkin vanhat housuni repesivät haaroista ja itku kurkussa jo mietin tulevia epätoivoisia housuostoksia. Ostin syksyllä kivat mustat jegginsit, mutta nekään eivät enää muutamien pesujen jälkeen palaudu ennalleen, vaan roikkuvat löysinä reisistä polviin saakka. Tällä kertaa kuitenkin kävi tuuri, sillä löysin jopa kolmet itselleni sopivat housut! Jouduin kyllä pitkään neuvottelemaan myyjien kanssa esimerkiksi siitä, kuinka paljon housut venyvät käytössä ja uskallanko ottaa tosi napakan tuntuiset housut siinä uskossa että ne tulevat venymään sen vähäisen määrän jota tarvitsenkin saadakseni mukavan tuntuiset housut.

_DSC0261_1_DSC0250_1

Ensimmäiset housut löytyivät Cubuksesta, joka on aiemmin ollut ainoa toivoni hyvien housujen löytämiseen, ja joista kaikki ne vanhatkin housuni on ostettu. Olin jopa tosi iloinen mahtuessani saman kokoisiin housuihin kuin ennen kolmatta raskautta! Kotona huomasin kuitenkin, että housut olivat kokoa pienemmät kuin vanhat housuni. Olin todella ihmeissäni, miten voin mahtua pienempiin housuihin nyt, vaikka painoa on varmaan neljä kiloa enemmän kuin ennen kolmatta raskautta ja vyötäröllä runsaasti enemmän löysää nahkaakin. Shoppailureissulta palatessani näytin ostoksiani Samille ja silloin nämä kyllä tuntuivat vielä turhan tiukoilta, mutta seuraavana aamuna vetäessäni ne jalkaan ne istuivat jo täydellisesti, kiitos yön aikana kadonneen ruokaturvotuksen edellispäivältä. Ei parane syödä nämä jalassa hehehe. 

_DSC0178_1_DSC0227_1

Toiset housut löytyivät H&M:ltä. Vierastan tätä väriä ehkä hieman, mutta siniset farkut on kuitenkin sellainen perusvaate, joka pitäisi löytyä jokaisen ihmisen vaatekaapista, että parempi olisi vaan oppia käyttämään näitä. Nämä voisivat olla aavistuksen tiukemmat lahkeista, mutta ehkä se on ihan hyvä, etteivät housut ole ihan makkarankuoret kuitenkaan. Tykkään kyllä tosi tiukoista housuista, sillä ne saa mut tuntemaan itseni ryhdikkääksi ja timmiksi, vaikken sitä oikeasti ole. Supertiukat housunlahkeet on mun mielestä jopa mukavat! Vyötäröltä jos taas kiristää liikaa, niin se on vain ahdistavaa ja epämukavaa, ei pysty istumaan tai liikkumaan luonnollisesti. 

_DSC0089_1_DSC0128_1

Kolmansien housujen kohdalla epäröin aika pitkään. Nahkajäljitelmähousut löytyivät Vilasta ja myyjä kehui näitä maasta taivaaseen. Aluksi en meinannut edes kokeilla housuja, mutta vedin ne nyt silti jalkaan myyjän kertoessa, että ovat suurin piirtein kaupan suosituin tuote ja että ainakin kaikilla työntekijöillä ja vakioasiakkailla on nämä housut. Saadessani housut jalkaan tajusin myyjän olleen oikeassa, nää ihan tosi tuntuu höyhenen kevyiltä jalassa, joustaa hyvin ja näyttävätkin yllättävän kivoilta. Epäröin juurikin lähinnä tuota materiaalia, mutta turhaan. Nämä ovat omasta mielestäni myös aavistuksen liian ilmavat reisien kohdalta, mutta kuulemma nämä eivät veny käytössä niin paljoa, että sitä edes huomaisi. Kyselin vielä samaiset housut omistavalta kaveriltakin mielipidettä, sillä pelkään aina housuja ostaessani, ettei ne pysy muodossa pitkään vaan löystyy peruuttamattomasti. Kaveri oli samaa mieltä, ettei ole huomannut housujen löystyneen lainkaan edes ahkerassa käytössä. 

Ja näin yhtäkkiä olinkin kolmen uuden housuparin onnellinen omistaja! Olin varautunut vuodattamaan verta, hikeä ja kyyneleitä pukukopeissa edes takas ravaten ja palaavani silti kotiin tyhjin käsin. Tämä ostosreissu vaatikin kyllä miljoonien eri housujen kokeilemista, mutta olen niin tyytyväinen että sieltä huonosti istuvien joukosta sitten löytyikin jopa näin monet sopivat housut! Vaaleanharmaita farkkuja jäin vielä kaipaamaan, mutta sellaisia ei kaupoissa ainakaan nyt ollut tarjolla. Ehkä löydän vielä sellaisetkin joskus rikkinäisten tilalle. Jee! Oon niin iloinen että vosin pomppia vaikka kuuhun asti! Pieni askel ihmiskunnalle, jättimäinen onnistuminen Jennille!

Onko muita joilla on ongelmia löytää itselleen sopivia housuja? Mitkä ovat teidän luottohousut?
Viewing all 301 articles
Browse latest View live